Puolen vuoden tauon jälkeen jatkan blogiin kirjoittamista. Olen pahoillani näin pitkästä tauosta! Mukavia lukuhetkiä!
Hillitty ja temperamenttinen sanat eivät normaalisti mahdu samaan lauseeseen. Mutta tänään nämä sanat poikkeuksellisesti kuuluvat yhteen. Ne ovat yhtä. Toistaiseksi.
Kahden maan kansalaisena minulla on myös kahden maan ja kulttuurin luonteenpiirteitä, jotka välillä joutuvat törmäyskurssille tai sitten joku niistä antaa vallan toiselle. Havahduin perjantaina siihen, että kaksi minun dominoivaa luonteenpiirettä ovat joutuneet sotaan, jossa toinen voitti ja toinen hävisi. Yllätyin kovasti siitä, kumpi oli voittanut. Ei se näin voinnut mennä...
Kroatialainen dominoivin luonteenpiirteeni on temperamenttisuus. Se on yleinen kroaateilla. Näytän tunteeni heti, enkä pidättele lainkaan. Saatan hetkessä suuttua... Olen siis todella impulsiivinen. Ehkäpä paras sana kuvamaan tätä luonnettani on räjähdysvaara.
Kaikista suomalaisista luonteenpiirteistäni vahvinpana on hillittynä oleminen. Pystyn hillitsemään itseäni hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Hillitsemistä ei ole ollut helppoa oppia, mutta Suomeen muutettuani se luonteenpiirre vain kasvoi ja vahvistui. En heti räjähdä, sillä hillitsen itseäni.
Miten sitten nämä kaksi erilaista luonteenpiirettä tulevat toimeen? Kun suutun, sisälläni kiehuu, mutta ulkokuoreni pysyy tyynenä. Vasta kun pahin kiehumispiste on ohi, näytän hillitysti tunteeni. Miten tämä on vaikuttanut minuun? Nykyään minua on vaikea saada suuttumaan, sillä olen oppinut hillitsemään itseäni liiankin hyvin. Silloin kun suutun, niin silloin on tosi kyseessä, mutta silti ilmaisen asian hillitysti. Milloin kyseiset luonteenpiirteet ovat vahvimmillaan? Tähän pätee sanonta maassa maan tavalla. Nimittäin Kroatiassa temperamenttisuus on vahvimmillaan ja Suomessa taas tämä hillitty luonteenpiirteeni. Koska asun täällä Suomessa, niin temperamenttisuus ei pääse valtaan kovin usein.
Mietit varmaan, että tämähän kuulostaa hyvältä. Niin se ei kuitenkaan ole. Sillä perjantaina tajusin, että olen suomalaistunut liikaa. Olen antanut vallan hillitsemiselle, jonka seurauksena temperamenttisuuteni on jäännyt jalkoihin. Temperamenttisuuta on jäljellä vain 20 %, samalla kun hiillitsemisellä on 80 % osuuttaa minuun. Se ei kuulosta hyvältä. Olen pulassa.
Olen pulassa siksi, että koen kroatialaisuuteni heikentyneen. Haluan olla yhtä paljon kroatialainen kuin suomalainenkin. En halua, että toinen on voimakkaampi kuin toinen. Sen takia on pakko ottaa pari askelta taakse päin, jotta tasapaino säilyisi. Jos sekään ei auta, silloin on pakko painaa Kroatia-nappia.
Saa nähdä kuinka tässä käy, mutta samalla tavalla tämä ei voi jatkua.
Kirjoitan myöhemmin kuinka tässä kävi. :)
Hillitty ja temperamenttinen sanat eivät normaalisti mahdu samaan lauseeseen. Mutta tänään nämä sanat poikkeuksellisesti kuuluvat yhteen. Ne ovat yhtä. Toistaiseksi.Kahden maan kansalaisena minulla on myös kahden maan ja kulttuurin luonteenpiirteitä, jotka välillä joutuvat törmäyskurssille tai sitten joku niistä antaa vallan toiselle. Havahduin perjantaina siihen, että kaksi minun dominoivaa luonteenpiirettä ovat joutuneet sotaan, jossa toinen voitti ja toinen hävisi. Yllätyin kovasti siitä, kumpi oli voittanut. Ei se näin voinnut mennä...
Kroatialainen dominoivin luonteenpiirteeni on temperamenttisuus. Se on yleinen kroaateilla. Näytän tunteeni heti, enkä pidättele lainkaan. Saatan hetkessä suuttua... Olen siis todella impulsiivinen. Ehkäpä paras sana kuvamaan tätä luonnettani on räjähdysvaara.
Kaikista suomalaisista luonteenpiirteistäni vahvinpana on hillittynä oleminen. Pystyn hillitsemään itseäni hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Hillitsemistä ei ole ollut helppoa oppia, mutta Suomeen muutettuani se luonteenpiirre vain kasvoi ja vahvistui. En heti räjähdä, sillä hillitsen itseäni.
Miten sitten nämä kaksi erilaista luonteenpiirettä tulevat toimeen? Kun suutun, sisälläni kiehuu, mutta ulkokuoreni pysyy tyynenä. Vasta kun pahin kiehumispiste on ohi, näytän hillitysti tunteeni. Miten tämä on vaikuttanut minuun? Nykyään minua on vaikea saada suuttumaan, sillä olen oppinut hillitsemään itseäni liiankin hyvin. Silloin kun suutun, niin silloin on tosi kyseessä, mutta silti ilmaisen asian hillitysti. Milloin kyseiset luonteenpiirteet ovat vahvimmillaan? Tähän pätee sanonta maassa maan tavalla. Nimittäin Kroatiassa temperamenttisuus on vahvimmillaan ja Suomessa taas tämä hillitty luonteenpiirteeni. Koska asun täällä Suomessa, niin temperamenttisuus ei pääse valtaan kovin usein.
Mietit varmaan, että tämähän kuulostaa hyvältä. Niin se ei kuitenkaan ole. Sillä perjantaina tajusin, että olen suomalaistunut liikaa. Olen antanut vallan hillitsemiselle, jonka seurauksena temperamenttisuuteni on jäännyt jalkoihin. Temperamenttisuuta on jäljellä vain 20 %, samalla kun hiillitsemisellä on 80 % osuuttaa minuun. Se ei kuulosta hyvältä. Olen pulassa.
Olen pulassa siksi, että koen kroatialaisuuteni heikentyneen. Haluan olla yhtä paljon kroatialainen kuin suomalainenkin. En halua, että toinen on voimakkaampi kuin toinen. Sen takia on pakko ottaa pari askelta taakse päin, jotta tasapaino säilyisi. Jos sekään ei auta, silloin on pakko painaa Kroatia-nappia.
Saa nähdä kuinka tässä käy, mutta samalla tavalla tämä ei voi jatkua.
Kirjoitan myöhemmin kuinka tässä kävi. :)
Kommentit
Lähetä kommentti