Siirry pääsisältöön

Hillitty temperamenttisuus

Puolen vuoden tauon jälkeen jatkan blogiin kirjoittamista. Olen pahoillani näin pitkästä tauosta! Mukavia lukuhetkiä!

Hillitty ja temperamenttinen sanat eivät normaalisti mahdu samaan lauseeseen. Mutta tänään nämä sanat poikkeuksellisesti kuuluvat yhteen. Ne ovat yhtä. Toistaiseksi.

Kahden maan kansalaisena minulla on myös kahden maan ja kulttuurin luonteenpiirteitä, jotka välillä joutuvat törmäyskurssille tai sitten joku niistä antaa vallan toiselle. Havahduin perjantaina siihen, että kaksi minun dominoivaa luonteenpiirettä ovat joutuneet sotaan, jossa toinen voitti ja toinen hävisi. Yllätyin kovasti siitä, kumpi oli voittanut. Ei se näin voinnut mennä...

Kroatialainen dominoivin luonteenpiirteeni on temperamenttisuus. Se on yleinen kroaateilla. Näytän tunteeni heti, enkä pidättele lainkaan. Saatan hetkessä suuttua... Olen siis todella impulsiivinen. Ehkäpä paras sana kuvamaan tätä luonnettani on räjähdysvaara.

Kaikista suomalaisista luonteenpiirteistäni vahvinpana on hillittynä oleminen. Pystyn hillitsemään itseäni hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Hillitsemistä ei ole ollut helppoa oppia, mutta Suomeen muutettuani se luonteenpiirre vain kasvoi ja vahvistui. En heti räjähdä, sillä hillitsen itseäni.

Miten sitten nämä kaksi erilaista luonteenpiirettä tulevat toimeen? Kun suutun, sisälläni kiehuu, mutta ulkokuoreni pysyy tyynenä. Vasta kun pahin kiehumispiste on ohi, näytän hillitysti tunteeni. Miten tämä on vaikuttanut minuun? Nykyään minua on vaikea saada suuttumaan, sillä olen oppinut hillitsemään itseäni liiankin hyvin. Silloin kun suutun, niin silloin on tosi kyseessä, mutta silti ilmaisen asian hillitysti. Milloin kyseiset luonteenpiirteet ovat vahvimmillaan? Tähän pätee sanonta maassa maan tavalla. Nimittäin Kroatiassa temperamenttisuus on vahvimmillaan ja Suomessa taas tämä hillitty luonteenpiirteeni. Koska asun täällä Suomessa, niin temperamenttisuus ei pääse valtaan kovin usein.

Mietit varmaan, että tämähän kuulostaa hyvältä. Niin se ei kuitenkaan ole. Sillä perjantaina tajusin, että olen suomalaistunut liikaa. Olen antanut vallan hillitsemiselle, jonka seurauksena temperamenttisuuteni on jäännyt jalkoihin. Temperamenttisuuta on jäljellä vain 20 %, samalla kun hiillitsemisellä on 80 % osuuttaa minuun. Se ei kuulosta hyvältä. Olen pulassa.

Olen pulassa siksi, että koen kroatialaisuuteni heikentyneen. Haluan olla yhtä paljon kroatialainen kuin suomalainenkin. En halua, että toinen on voimakkaampi kuin toinen. Sen takia on pakko ottaa pari askelta taakse päin, jotta tasapaino säilyisi. Jos sekään ei auta, silloin on pakko painaa Kroatia-nappia.

Saa nähdä kuinka tässä käy, mutta samalla tavalla tämä ei voi jatkua.
Kirjoitan myöhemmin kuinka tässä kävi. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

3889.20 - Miten Jugoslavian sota vaikutti minuun?

Vaikka olin vain 3-7 -vuotias Jugoslavian sodan aikana, se on vaikuttanut minuun syvästi. Ensinäkin opin arvostamaan itsenäisyyttä ja vapautta, niin Kroatian kuin Suomenkin. Se, että molemmat kotimaani ovat vapaita, ei ole itsestään selvyys. Se on erittäin suuri lahja, mutta monesti onnistumme unohtamaan sen rauhan aikana. Saamme olla kiitollisia itsenäisyydestämme! Niin Suomen kuin Kroatian itsenäisyyden puolesta on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Osaammeko arvostaa sitä? Toisekseen tämä kokemus rikastutti minua. Ymmärrän mitä on olla sodan jaloissa. Ymmärrän sen kärsimykset. Pelot. Ahdistukset. Turvattomuuden. Levottomuuden. Vihan. Mutta ymmärrän myös sen, miten rakkaus voi muuttaa kaiken sodankin keskellä. Se kun saa kokea rakkautta, toivoa, huolenpitoa, ystävällisyyttä ja omastaan jakamista, siinä on suuri vaikuttava ja muuttava voima. Ennen kaikkea suurin muuttava voima on Jumalan Sanassa, armossa ja rakkaudessa. Kun ihminen pahan keskellä kokee Jumalan huolenpitoa ja ihmis