3889.1 - Jumala varjele Kroatiaa – 3889 -projektin esittely

Projekti 3889

”Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.” - Saarnaaja 7:14

Bože, čuvaj Hrvatsku, moj dragi dom, 

ljude koji blaguju pri oltaru Tvom. 

Nek’ se sliju molitve sve u jedan glas, 

čuvaj ovo sveto tlo, blagoslovi nas. 

Ako treba, Gospode, evo, primi zavjet moj, 

uzmi život od mene pa ga podaj njoj! 

I u dobru i u zlu, budi s nama, budi s njom! 

Bože, čuvaj Hrvatsku, moj dragi dom! 

Bože, čuvaj Hrvatsku, moj dragi dom! 

- Đani Maršan

Suomennos:

Jumala, varjele Kroatiaa, mun rakasta kotia,

ihmisiä jotka aterioivat Sinun alttarillasi.

Tulkoon kaikki rukoukset yhdeksi.

varjele koko pyhä maa, siunaa meitä.

Jos on tarve, ota minun lupaukseni.

ota mun elämäni ja anna se hänelle!

Hyvässä ja pahassa, ole kanssamme, hänen kaa!

Jumala, varjele Kroatiaa, mun rakasta kotia!

Jumala, varjele Kroatiaa, mun rakasta kotia!

Näillä sanoin soi radiosta tämä laulu monta kertaa sodan aikana ja muistan kyseisen biisin edelleenkin ulkoa. Olen siis Saara, ja olen puoliksi kroatialainen ja puoliksi suomalainen. Elin perheeni kanssa läpi Jugoslavian sodan ja siitä haluan kertoa tämän blogin kautta. Tämän sotakokemusteni kirjaamisprojektin aloitin jo kymmenen vuotta sitten, mutta sen teko eteni hitaasti, sillä tämä projekti nosti jatkuvasti tunteita pintaan. Varsinaisesti 3889 -projektin laitoin käyntiin kuutisen vuotta sitten, mutta välissä oli monta vuotta, etten koskenutkaan siihen. Nyt hiihtolomalla 2018 päätin ottaa asian työn alle ja niinpä tämä projekti sai tuulta alleen ja lähti lentoon. Olen nyt työstänyt tätä niin hiihtolomalla kuin sen jälkeenkin melkein päivittäin ja nyt olen tässä tilanteessa, että tämä olisi valmis.

Halusin, vielä kun muistini toimii, kirjata ylös perheemme kokemuksia Jugoslavian sodan keskeltä ja samalla itsekin uudestaan käydä läpi lapsuuteni tapahtumat. Ko. sodalla (kuten sodilla yleensäkin) oli suuri vaikutus jokaiseen joka sen koki ja siksi myös halusin tämän projektin kautta selvittää itselleni, että miten se oli minuun vaikuttanut. Voin sanoa, että tämä ei ole ollut helppoa, mutta koen, että niin itse sodassa eläminen, kuin nyt siitä kirjoittaminen, ovat olleet rikastuttavia kokemuksia, vaikkakin se kuulostaa oudolta.

Mistä tulee numero 3889? 

Vaikka sodan aikana moni tuttuni menehtyi, kukaan isäni suvusta ei kuollut. Sodassahan kaikki taistelemaan kykenevät miehet joutuivat rintamalle sotimaan (isäni ei tarvinnut mennä, koska oli pappi). Niinpä minunkin kroatialaiset sukulaismiehet joutuivat taistelemaan itsenäisyyden puolesta. Moni heistä haavoittui, mutta yksikään ei menehtynyt. Laskin erään kerran Kroatian veteraanien tilastotietojen avulla, että pelkästään neljä minun sukulaista: Marko, Željko, Ivica ja Mario, puolustivat Kroatiaa yhtensä 3889 päivän verran sodan aikana, osa pidempään, osa lyhempään. Se numero pysäytti minut ja niin tämän projektin nimeksi tuli 3889. (Toki olihan mulla enemmänkin sukulaisia rintamalla taistelemassa, mutta kaikkia tietoja en löytänyt.)

Alun perin tämän projektin tarkoitus oli tulla kirjana ulos, mutta sitten muutin suunnitelmani, ja nyt sen julkaisenkin näin blogina. Kaikki kertomukset ovat oikeasti tapahtuneet ja tätä tehdessäni olen käyttänyt oman muistini lisäksi perheemme rukouskirjeitä ja vanhempieni haastatteluja sekä muutamia kirjoja taustatietoina. En olisi osannut uskoa vielä pari kuukautta sitten, että sain projektini kasaan. Ja nyt tämä olisi tässä – valmiina julkaistavaksi. (Yritän n. kerran viikossa laittaa uuden tekstin tulemaan.) 

Siunattuja lukuhetkiä!

T. Saara

P.s. Pieni varoituksen sana: joissain kohdissa kerron suoraan ja koristelematta raaoista sotatilanteista.