Itsenäistyminen ei ole koskaan ollut helppoa. Se on monesti vaatinut kärsivällisyyttä, oikeaa ajoitusta ja valmiuutta tuleviin haasteisiin, mutta myös verta, hikeä ja kyyneleitä. Itsenäisyys on suuri lahja, joka ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen joutuu näkemään vaivaa ja uhrata aikaa. Minulla on kaksi kotimaata. Toinen niistä täytti viime lokakuussa 22 vuotta ja toisella on tänään 96-vuotis syntymäpäivä. Nuoremmassa kotimaassani vieläkin näkyy jälkiä sodasta, joka käytiin itsenäistymisen puolesta. Kroatiassa vieläkin on erittäin voimakkaasti läsnä tietoisuus itsenäistymisen hinnasta. Siitä ovat tietoisia niin vanhat kuin nuoretkin. Vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä itsenäisyyden puolesta ei pidetä itsestäänselvyytenä. Vanhemmassa kotimaassani on taas pieni pelko siitä, että osaavatko nuoremmat sukupolvet arvostaa sitä, mitä Suomi on kokenut itsenäistymisen puolesta. Ovatko he jo unohtaneet mitä isovanhemmamme ja sitä vanhemmat ovat uhranneet itsenäisen Suomen puolesta? Toivon,