Kroatian esittely: jalkapallo, meri ja ihminen

Seuraavan tekstin kirjoitin lukiossa mediadiploomityönnä. Ajattelin sen laittaa tähän luettavaksi näin muutaman vuoden jälkeen... Tässä se on vähän lyhennettynä ja päivitettynä. 

Mukavia lukuhetkiä! 

Turkoosinsininen Adrianmeri

Mitä Kroatia on? Onko se vain Adrianmerta? Onko se vain Velebit - vuori? Vai onko se jotain muutakin? Mitä Kroatia todella on? On vaikeata määritellä Kroatiaa pelkästään muutamin sanoin. Jotta voisi ymmärtää Kroatiaa ja kroaatteja, se pitää nähdä omin silmin. Eikä vain näkeminen riitä, pitää kokea ja tuntea Kroatian salat. Kroatia on enemmän kuin Dubrovnik, Plitvicka-järvet tai aurinkoiset rannat. Se on maa, jonka kansa elää ja taistelee pysyäkseen elossa.

Kroatia on sirpin (tai moukarin) muotoinen, itsenäinen, maa, joka on vain 21 vuoden ikäinen. Maaperä on vaihteleva: erilaisia vuoria, kukkuloita, tasankoja, järviä, vuonoja, jokia, sekä meri sen seitsemine kansallispuistoineen.  Mutta sillä on pitkä monimuotoinen historia, joka alkoi jo 600 – luvulla. Kun Slaavilaisesta heimosta Hrvat – niminen veli erosi muista sisaruksistaan, ja asettui asumaan perheineen nykyisen Kroatian alueelle (ja laajemmallekin). Entisen Jugoslavian sotavuosien 1991 – 1995 jälkeen Kroatia on ollut rauhallinen maa, vaikka monet pelkäävät, että siellä olisi edelleen levottomuuksia mm. Kosovon rauhattomuuksien takia.

Kroatialla on erinomainen sijainti, se on samalla sekä keskieurooppalainen, että Välimeren maa. Kroatian rannikko on laaja, sillä on noin 1185 upeaa saarta, niemeä ja lahtea. Kroatian Adrianmeren rannikkoseutu on 31 067 neliökilometriä. Joten jos haluaisi kiertää kaikki Kroatian saaret, niemet, lahdet ja nähdä niiden sanoin kuvaamattomat henkeäsalpaavat luonnon kauneudet, koko sen reitin pituus olisi noin 5 800 kilometriä. Joten ei ole ihme että Kroatian sijaintia kadehtivat naapurimaat, joilla eli ole lainkaan pääsyä tai ihan pieni pääsy merelle.

Pystysuora kallio Istrian nimemimaalla

Adrianmeri on elintärkeä Kroatialle, sen ansiosta kroaatit saavat suolaa, kalaa ja rahaa. Turismi on Kroatian suurin rahalähde kesäisin, koska Kroatia on nykyisin yksi suosituimmista lomakohteista. Syynä siihen ovat puhdas ja turkoosinsininen meri, ystävälliset ihmiset, hyvä ruoka, paahtava aurinko, laaja rannikko, jylhät luonnon kauneudet, Välimeren ilmasto ja monenmoiset seikkailumahdollisuudet. Mutta Kroatia on enemmän kuin yksi lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa ei nuku, vaan taistelee, jota säilyisi hengissä. Ja siksi se laulaa käsi sydämellä kansallislaulua: ”Lijepa naša domovino…” eli Meidän kaunis kotimaamme...

Jos haluaa tutustua paremmin Kroatiaan, kannattaa tutustua ihmisiin. He osaavat parhaiten tuoda oikean kuvan Kroatiasta ja sen tilanteesta. Kroaatit ovat avoimia, ystävällisiä ja temperamenttisia mutta valitettavasti juoruavia. He ovat hyvin vieraanvaraisia ja huomaavaisia, antavat vierailleen parasta, mitä heillä on. He tarjoavat kroatialaisia herkkuja ja erikoisuuksia, mm. rasvaista kulenia, prsutia, sen seitsemän lajia lihaa, kotitekoisia makkaroita, joista silava pursuaa sekä jälkiruuaksi ihania meheviä leivonnaisia. Eikä tarvitse ihmetellä, jos he ennen ateriaa tarjoavat hiukkasen rakijaa, viinaa, sillä alkoholi auttaa parhaiten rasvaisen ruuan sulatuksessa. Ja sitä omasta takaa, kotona tehtyä laajojen viinitarhojen ja hedelmien ansiosta.

Tavat eroavat alueittain. Dalmatiassa kaikki mitä pöydälle tuodaan, on tarjolla vieraille, eli kyseessä on itsepalvelu, ota itse mitä haluat. Kun taas Slavonijassa et ehdi juoda lasia tyhjäksi, niin sitä jo täytetään. Tai et kerkeä syödä kaikkea lautaselta, kun jo siihen lisätään ruokaa. Dalmatiassa on epäkohteliasta jättää lautaselle ruokaa, kun taas Slavonijassa se tarkoittaa, ettet enää jaksa syödä, olet kylläinen ja sinut jätetään rauhaan. Jokaisella alueella on omat erikoisuudet, esimerkiksi värikkäät kansallispuvut eroavat alueittain, myös perinteinen kansallismusiikki ja - ikivanhat soittimet. Mutta ihmiset pysyvät samoina, vaikka asuvat eri osissa Kroatiaa.  Sama veri, sama maa, sama kieli, sama uskonto ja yhteinen historia pitävät heidät yhtenä kansana, joka rakastaa maatansa, ja taistelee sen puolesta ilomielin aina verille asti.  

Hajdukin jalkapallojoukkueen kannustusgrafiitti

Kroaatit ovat kuuluisia jalkapallosta. He syntyvät, elävät ja kuolevat tulisina jalkapalloilijoina. Jalkapallo on heidän veressä. Jos he häviävät, he menettävät kunniansa. Mutta jos he voittavat, heidän vaivannäkönsä on palkittu koko kansan edessä suurten kunniallisten juhlien kera. Eikä myös haittaa jos tulee tasapeli, sillä silloin on näytetty, että he ovat tasavertaisia muiden kanssa. Mutta häviäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Siinä kansan temperamentti näkyykin. Silloin he raivostuvat ja rikkovat kaikki, mitä tulee heidän kätensä ulottuville. Tuolloin on parasta pysyä kotona, ellei halua tulla haavoitetuksi tai pidätetyksi. Kroaatit ovat tulisia jalkapalloilijoita ja jalkapallokannattajia. Ja he ovat tähän asti pysyneetkin sinnikkäästi jalkapallomaailman kärjessä...

Kroatia ei ole kauhean tunnettu maailmalla, lukuun ottamatta lomakohteena. Kroatiasta tiedetään vähän. Harva tietää että se on Euroopassa. Tunnettuja kroaatteja on vähän, kuten esimerkiksi maailmassa arvostettu pianisti Maksim Mrvica, monissa elokuvissa näytellyt Goran Visnjic ja monen kultamitalin voittanut alppihiihtäjä Janica Kostelic. Kroatialla on paljon kansallis- ja luonnonpuistoja. Niistä tunnetuimmat ovat Plitvicka-järvet, Kornati-saaret, Mljet-saari ja Paklenica. Tunnetuimmat kaupungit ovat ehdottomasti Dubrovnik, Zagreb, Opatija, Split, Zadar ja Makarska, joilla on historian rikkaat aarteet näkyvissä. Näillä ja monilla muillakin kaupungeilla on rikas kulttuuriperintö: rakennukset, teatterit, museot ja katedraalit.

Splitin rantakävelykatu Riva

Jos haluaa vain palvoa aurinkoa, eikä tutustua Kroatiaan, silloin kannatta mennä Brac-saarelle. Siellä on Kroatian pisin hiekkaranta, ja ihanat maisemat. Mutta jos haluaa tutustua Kroatian kulttuuriin ja historiaan, silloin kannatta mennä Dubrovnikiin tai Splitiin. Dubrovnik on kokonaan oma tarinansa, kaupunki täynnä näkemyksiä ja kulttuurisia rakennuksia. Dubrovnik on kulttuurikeskus, siitä syystä kallein kaupunki Kroatiassa. Kun taas Splitissa on Diocletianuksen palatsi ja monia muta henkeäsalpaavia näkemyksiä.  Se on taas Dalmatian pääkaupunki (noin 200 000 asukasta). Tietenkin sinne kaikki haluavat.

Mikään ei hurmaa ihmisiä kuin Adrianmeri. Sen uskomaton kauneus ja ihanuus ovat henkeäsalpaavia. Päältä päin se on turkoosinsininen, mutta se ei ole mitään verrattuna sen kasvillisuuteen ja eläinmaailmaan. Adrianmeren sisäinen elämä on niin santtumaisen rikasta, monipuolista ja värikästä. Rannassa on paljon erilaisia simpukoita, pikku rapuja, pikku kaloja, merikurkkuja, -tähtiä ja -siilejä. Kun taas syvemmällä on suuria kaloja ja rapuja, merisieniä, mustekaloja, koralleja, merikasveja ja monia muita mönkiäisiä. Adrianmeri vilisee värikästä elämää. On sukellettava, jotta tätä ihastuttavaa merimaailmaa voisi kokea konkreettisesti. Yllättäen sukeltaessa voi merielämää katsellessa kohdata myös vanhojen laivojen runkoja ja tutkiskella niitä. On valtavaa seikkailua sukeltaa Adrianmeren syvyyksiin, kokea sen elämää ja nähdä luonnon kauneus omin silmin.

"Ispod peke" -vanhanajan tapa paistaa leipää

Kuten jo alussa mainitsin, Kroatiaa on vaikeata määritellä muutamin sanoin. Sen pitää elää, jota saisi käsityksen mitä Kroatia todella on. Kroatia ei ole pelkkä lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa taistelee pysyäkseen elossa. Kroatian puolesta on veri vuotanut ja samalla on saavutettu kallis itsenäisyys. Kroatian itsenäistymisen maksettiin 10 668 ihmishengellä, 37 180 haavoittelulla ja 7 827 kadonneilla, sekä 30 miljardin dollarin taloudellisella tappiolla. Ei ole ihme, että kroaatit osaavat arvostaa kovasti isänmaataan, pitää sitä kallisarvoisena, mikä puolesta jokainen on valmis kuolemaan. Oletko sinä valmis samaan?

Mikä tekee minusta kroatialaisen?

Dubrovnikin vanha kaupunki joutui
kestämään kovat pommitukset sodan aikana.

Minua ei tee kroatialaiseksi vain se, että olen kroatialaisen isäni tytär. Eikä minua kroaatiksi tee pelkästäänkään se, että synnyin Kroatiassa. No mikä sitten sen tekee? Yksinkertaisesti minua kroatialaiseksi tekevät monet asiat yhdessä...

Olin vain 3-vuotias kun ex-Jugoslaviassa puhkesi sota. Kroatia, Slovenia sekä Bosnia ja Hertsegovina halusivat itsenäistyä Serbian vallan alta, mistä serbit eivät pitäneet ja niin syntyi sota. Vaikka olin pieni muistan hyvin miten ensimmäiset sodan enteet olivat näkyvissä ennen varsinaista sodan puhkemista... Yksi niistä oli se kun melkein päivälleen toukokuussa 21 vuotta sitten oltiin vanhempieni ja ystäviemme kanssa juhlistamassa isäni synytmäpäivää isäni kotikylässä sukulaisten seurassa. (Isäni on kotoisin Etelä-Kroatiasta rannikolta ja me asuimme silloin Itä-Kroatiassa sisämaassa, välimatkaa oli n. 700km.) Juhlat onnistuivat hyvin, mutta paluumatkalla takaisin sisämaahan jouduimme kulkemaan Knin-nimisen kaupungin läpi. Kninin läpi ajaessamme ihmettelimme kun kapungin kaduilla oli paljon serbialaisia panssareita ja sotilaita (vaikka Knin oli Kroatian alueella, niin siinä silloin asui enemmistönä serbejä)... Päästiin kuitenkin kaupungin läpi ongelmitta. Noin puoli tuntia myöhemmin auton radio oli päällä ja siellä juuri uutisoitiin, kuinka hetki sitten Kninin valtasivat sebrit ja, että kaupuniin ei enää päässyt sisään eikä ulos. Meillä oli matkassa Jumalan varjelusta, kun päästiin ehjinä pois serbien valtauksen alta...

Tässä oli lyhyt tosi kertomus ensimmäisistä enteistä serbien vihamielisyydestä ennen sodan puhkeamista ja tulevaisuudessa lupaan kirjoittaa lisää kokemuksistani ex-Jugoslavian sodasta. Nyt kuitenkin palaan kysymykseen: mikä tekee minusta kroaatin? Olen kokenut millaista on elää keskellä sotaa sireenien soidessa ja vihollisten pommittessa. Olen nähnyt ihmisten tuskan, surun ja ahdingon heidän menetettyään kotinsa, perheensä ja toivonsa. Mutta olen myös sodan keskellä nähnyt sen kun ihmiset ovat saaneet apua ja toivoa mm. vanhempieni jakaessa humanitaarista apua ja ilosanoman sanoja sodasta kärsiville.

Sodassa kaatuneiden kroatialaisten
sotilaiden muistomerkki (yksi monista)

Syy siihen miksi kerroin äskeiset kokemukset on se, että olen kokenut verta, hikeä ja kyyneleitä kroatialaisena kroatialaisten kanssa. Koen, että sota, sodasta selviytyminen ja sodan jälkeisen elämän normalisointi ovat vahvasti vaikuttaneet minuun kroatialaisena (ja suomalaisenakin)! Kroatialaisena oleminen on minulle enemmän kuin kansalaisuus. Se on minulle kokemus oman maan puolesta taistelemisesta ja selviytymisestä - se on verta, hikeä ja kyyneleitä! 

Kuten olen aikaisemmin maininnut, olen vain 75% kroatialainen ja toiset 75% suomalainen. En ole kumpiakaan 100%. Molemmat kotimaani ovat sydämessäni, mutta eri lailla ja juuri siksi sydämeeni mahtuvat molemmat, mikä tekee yhteensä 150%. Miten se on mahdollista, sitä en itsekään tiedä, mutta niin se vaan on.

Lähiaikoina aion kertoa, mikä tekee minusta suomalaisen. :)

Kaksi erilaista vappua

Ei simaa, ei tippaleipää, ei serpentiiniä, ei munkkia, ei valkolakkia...

Näitä yllä mainittuja asioita ei löydy kroatialaisesta vapusta... 

Olen aina vierastanut suomalaista vapunviettoa. Siinä on jotakin, mikä ei tehoa minuun... Mutta kroatialaista vappua olen aina valmis viettämään! Ja siksi juuri nyt minua harmittaa, etten ole Kroatiassa...

Krka-joen putouksien keskellä oli kuivunut puu

Ei simaa... Muistan kerran kun Kroatiassa äitini teki simaa vapuksi ja se oli mielestäni erittäin pahaa... Nimittäin se oli ensikosketukseni simasta (olisinkohan ollut silloin 13v?) ja se oli järkytys. Ei simassa ollut mitään vikaa, mutta se ei ollut sitä mitä odotin... Edelleenkään en pidä siitä. Voitte varmaan kuvitella miten se maistui kroatialaislle heidän ensimmäistä kertaa simaa maistaessaan... Heidän reaktiot olivat melko samat kuin minunkin...

Ei tippaleipää... Ei munkkia... Kroatiassa ei kumpaakaan tehdä vapuksi. sillä Kroatiassa ei syödä niin paljon öljyssä valmistettuja leivonnaisia, kuin mitä ns. kreemikakkuja. Kroatialaiset kreemikakut ovat kokonaan oma luku... Niistä kerron joskus myöhemmin.

Ei serpentiiniä... Suomalaiset sukulaiset lähettivät aina välillä serpentiinirullia Kroatiaan, mistä olin heille kiitollinen. Muistan sen, kun kerran sisustin huoneeni serpentiineillä, kaverini ihmettelviät miksi olin levittänyt roskia ympäri huonetta. He eivät ymmärtäneet serpentiinien tarkoitusta...

Ei valkolakkia... Tähän on lyhyt selitys, eli Kroatiassa ylioppilaat eivät saa lainkaan minkäänlaista valkolakkia. Joten minusta on ollut outoa suomalainen vappuinen valkolakkiperine... Vaikka omistan valkolakin, en ole keraakaan käyttänyt sitä lakkiaisten jälkeen.

Miten sitten vappu vietetään Kroatiassa? Kroatiassa vappua vietetään leppoisasti luonnossa rakkainpien kanssa. Vappuna ihmiset lähtevät porukassa luontoon retkeleimään, nauttimaan kevätauringosta ja grillaamaan. Jos kevät on ollut riittävän lämmin (Kroatian kevät on kuin Suomen kesä), vappuna voi jo löytää ensimmäisiä metsämansikoita. Muistan aina nauttineeni metsämansikoista ja retkeilystä vappuna.

Kroatiassa vappuna ei ole mitään erityisempää vappuruokaperinnettä, mutta useimmiten silloin isolla vartaalla grillaataan kokonainen sika tai lammas. Erityisesti muistan kerran, kun olimme vanhempieni ja ystäväperheen kanssa yhdellä vuorella vappuna vartaalla paistamassa lammasta. Lampaan paistamisesta vastannut mies kaatoi loppuvaiheessa olutta kokonaisen lampaan päälle, mistä lammas sai aivan ihanan lisämaun. Se oli elämäni parasta lammasta...

Itse suosin vapunviettoa kroatialaisittain, siksi en jaksa kovin paljon innostua juhlimaan vappua suomalaisittain... Mutta jokaisessa maassa juhlitaan maan tavalla... Iloista vapuniltaa kaikille!