Kaksi kotimaata, yksi sydän

Itsenäistyminen ei ole koskaan ollut helppoa. Se on monesti vaatinut kärsivällisyyttä, oikeaa ajoitusta ja valmiuutta tuleviin haasteisiin, mutta myös verta, hikeä ja kyyneleitä. Itsenäisyys on suuri lahja, joka ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen joutuu näkemään vaivaa ja uhrata aikaa. Minulla on kaksi kotimaata. Toinen niistä täytti viime lokakuussa 22 vuotta ja toisella on tänään 96-vuotis syntymäpäivä. Nuoremmassa kotimaassani vieläkin näkyy jälkiä sodasta, joka käytiin itsenäistymisen puolesta. Kroatiassa vieläkin on erittäin voimakkaasti läsnä tietoisuus itsenäistymisen hinnasta. Siitä ovat tietoisia niin vanhat kuin nuoretkin. Vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä itsenäisyyden puolesta ei pidetä itsestäänselvyytenä. Vanhemmassa kotimaassani on taas pieni pelko siitä, että osaavatko nuoremmat sukupolvet arvostaa sitä, mitä Suomi on kokenut itsenäistymisen puolesta. Ovatko he jo unohtaneet mitä isovanhemmamme ja sitä vanhemmat ovat uhranneet itsenäisen Suomen puolesta? Toivon,

En aio kertoa Jugoslavian sodan syitä, sillä ne on monimutkaisia… Enkä aio analysoida ko. sotaa, vaan pelkästään kerron omista kokemuksista ja muistoista. Sen verran muistutan Balkanin historiasta, että kerron vähäsen sodan osapuolista. Serbit olivat vallanneet Titon kuoleman jälkeen koko Jugoslavian johdon, jolloin kroaatit ja muut Jugoslavian kansat kokivat jääneensä alakynteen.  Koska serbit eivät rauhassa antaneet muiden jugoslaavien itsenäistyä, syntyi sota itsenäisyyden puolesta. Enempää en nyt kerro taustoista. Vaan kerron millaista oli kokea sota lapsena ja miten siitä selvittiin. Palaan hetkeksi mielessäni vähän päälle 20 vuotta taaksepäin. Slavonski Brodin ja Bosanski Brodin rajana on vain Sava-joki Olin kolmevuotias kun alkoi Jugoslavian sota vuonna 1991. Asuimme vanhempieni kanssa Slavonski Brodissa Kroatiassa Sava-joen rannalla. Joen toisella puolella on Bosanski Brod niminen paikka, joka on Bosnia ja Hertsegovinaa. Vanhempani olivat silloin ja ovat edelleenkin läh

Taas kerran mun suomalaisuus ja kroatialaisuus ovat joutuneet törmäyskurssille. Tajusin tänään aamulla ajaessani töihin, että olen taas kerran yhdessä asiassa pelottavan paljon suomalaistunut. Nimittäin, suomalainen ajattelutapahan on "tää on liian hyvää olakseen totta". Kroatiassa taas enemmän ajatellaan tähän tyyliin, että "minullehan kuuluu kaikki hyvä ja paras". Molemmathan ovat täysin eri ajattelumaailmoita... Itse olen molempien ajattelumaailmojen sekoitus, mikä on hämmentävää... Saatan helposti ylpistyä, mutta saatan myös olla nöyränä. Saatan välillä vähätellä itseäni ja taas välillä kehuskella saavutuksillani. Tämä on todella hämmentävää minulle itsellekin... Olen viime aikoina huomannut, että tämä suomalainen ajattelumaailma on yleistynyt minun kohdalla. Ja taas ovat alkaneet soimaan hälytykset, että olenko taas kerran liikaa suomalaistunut... Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyin lopputulokseen, että se on ihan sama, sillä aina tulen olemaan molempien m

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Kroatia. Tämä maa sisältää erilaisia makuja ja mausteita, värjeä ja rakenteita, iloa ja surua sekä rauhaa ja sotaa, mutta ennen kaikkea se sisältää kansan, joka on kokenut ja nähnyt verta, hikeä ja kyynneleitä, ollakseen tänään itsenäinen. Kroatiassa on paljon nähtävää ja koettavaa. Siksi tähän laitan videon, koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat. Kuitenkin Kroatia ei ole pelkästään vain turistikohde. Sen historia ja kulttuuri tuovat siihen särmää ja kiehtovuutta. Esimerkiksi pöytätavat vaihtelevat eri alueilla: Dalmatiassa kaikki mitä on pöydällä on tarjolla, sen kun itse otat, mutta Slavoniassa heti jos lasi tyhjenee siihen jo kaadetaan kysymättä lisää. Myös mausteiden dominoivuus vaihtelee alueittain: Slavoniassa on tuliset ruoat, kun taas Dalmatiassa vallitsevat suola ja välimeren mausteet. Yksinkertaisesti sanottuna, yksi visiitti Kroatiaan ei riitä tutustumaan maan värikirjoon ja makuihin. Itselleni Kroatia on erittäin tärkeä. Mie rakastan sen ihmisiä, elämän

Puolen vuoden tauon jälkeen jatkan blogiin kirjoittamista. Olen pahoillani näin pitkästä tauosta! Mukavia lukuhetkiä! Hillitty ja temperamenttinen sanat eivät normaalisti mahdu samaan lauseeseen. Mutta tänään nämä sanat poikkeuksellisesti kuuluvat yhteen. Ne ovat yhtä. Toistaiseksi. Kahden maan kansalaisena minulla on myös kahden maan ja kulttuurin luonteenpiirteitä, jotka välillä joutuvat törmäyskurssille tai sitten joku niistä antaa vallan toiselle. Havahduin perjantaina siihen, että kaksi minun dominoivaa luonteenpiirettä ovat joutuneet sotaan, jossa toinen voitti ja toinen hävisi. Yllätyin kovasti siitä, kumpi oli voittanut. Ei se näin voinnut mennä... Kroatialainen dominoivin luonteenpiirteeni on temperamenttisuus. Se on yleinen kroaateilla. Näytän tunteeni heti, enkä pidättele lainkaan. Saatan hetkessä suuttua... Olen siis todella impulsiivinen. Ehkäpä paras sana kuvamaan tätä luonnettani on räjähdysvaara. Kaikista suomalaisista luonteenpiirteistäni vahvinpana on hillitty