Siirry pääsisältöön

Hillitty temperamenttisuus

Puolen vuoden tauon jälkeen jatkan blogiin kirjoittamista. Olen pahoillani näin pitkästä tauosta! Mukavia lukuhetkiä!

Hillitty ja temperamenttinen sanat eivät normaalisti mahdu samaan lauseeseen. Mutta tänään nämä sanat poikkeuksellisesti kuuluvat yhteen. Ne ovat yhtä. Toistaiseksi.

Kahden maan kansalaisena minulla on myös kahden maan ja kulttuurin luonteenpiirteitä, jotka välillä joutuvat törmäyskurssille tai sitten joku niistä antaa vallan toiselle. Havahduin perjantaina siihen, että kaksi minun dominoivaa luonteenpiirettä ovat joutuneet sotaan, jossa toinen voitti ja toinen hävisi. Yllätyin kovasti siitä, kumpi oli voittanut. Ei se näin voinnut mennä...

Kroatialainen dominoivin luonteenpiirteeni on temperamenttisuus. Se on yleinen kroaateilla. Näytän tunteeni heti, enkä pidättele lainkaan. Saatan hetkessä suuttua... Olen siis todella impulsiivinen. Ehkäpä paras sana kuvamaan tätä luonnettani on räjähdysvaara.

Kaikista suomalaisista luonteenpiirteistäni vahvinpana on hillittynä oleminen. Pystyn hillitsemään itseäni hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Hillitsemistä ei ole ollut helppoa oppia, mutta Suomeen muutettuani se luonteenpiirre vain kasvoi ja vahvistui. En heti räjähdä, sillä hillitsen itseäni.

Miten sitten nämä kaksi erilaista luonteenpiirettä tulevat toimeen? Kun suutun, sisälläni kiehuu, mutta ulkokuoreni pysyy tyynenä. Vasta kun pahin kiehumispiste on ohi, näytän hillitysti tunteeni. Miten tämä on vaikuttanut minuun? Nykyään minua on vaikea saada suuttumaan, sillä olen oppinut hillitsemään itseäni liiankin hyvin. Silloin kun suutun, niin silloin on tosi kyseessä, mutta silti ilmaisen asian hillitysti. Milloin kyseiset luonteenpiirteet ovat vahvimmillaan? Tähän pätee sanonta maassa maan tavalla. Nimittäin Kroatiassa temperamenttisuus on vahvimmillaan ja Suomessa taas tämä hillitty luonteenpiirteeni. Koska asun täällä Suomessa, niin temperamenttisuus ei pääse valtaan kovin usein.

Mietit varmaan, että tämähän kuulostaa hyvältä. Niin se ei kuitenkaan ole. Sillä perjantaina tajusin, että olen suomalaistunut liikaa. Olen antanut vallan hillitsemiselle, jonka seurauksena temperamenttisuuteni on jäännyt jalkoihin. Temperamenttisuuta on jäljellä vain 20 %, samalla kun hiillitsemisellä on 80 % osuuttaa minuun. Se ei kuulosta hyvältä. Olen pulassa.

Olen pulassa siksi, että koen kroatialaisuuteni heikentyneen. Haluan olla yhtä paljon kroatialainen kuin suomalainenkin. En halua, että toinen on voimakkaampi kuin toinen. Sen takia on pakko ottaa pari askelta taakse päin, jotta tasapaino säilyisi. Jos sekään ei auta, silloin on pakko painaa Kroatia-nappia.

Saa nähdä kuinka tässä käy, mutta samalla tavalla tämä ei voi jatkua.
Kirjoitan myöhemmin kuinka tässä kävi. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Tunnetko naapurisi?

Ovet vierekkäin Havahduin tällä viikolla siihen, että suomalaiset eivät tunne naapureitaan kovin hyvin. Emme edes tiedä lähinaapurin etunimeä puhumattakaan mistää muusta. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Lähinaapureistani tiedän vain todella vähän. Tiedän lähinaapureistani vain seuraavat asiat: yhden naapurin ammatin, toisen naapurin muun maan kansalaisuuden ja kolmannen naapurin lemmikkikoiran nimen. Ja siihen se jää. Se on järkyttävää, sillä olen asunut heidän naapurina jo yli 2,5 vuotta, enkä vieläkään ole oppinut tuntemaan heitä. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kun kohdataan, vaan moikataan. That's it. Kroatiassa asia on täysin päinvastainen. Siellä tunnetaan naapurit todella hyvin. Mm. Kroatiassa tiedetään milloin on minkäkin naapurin syntymäpäivä ja ketkä ovat hänen sukulaiset, missä naapuri on töissä ja kenen kanssa hän viettää aikaansa, mikä on naapurin lempiruoka ja mikä on hänen paha tapansa. Siellä jopa tiedetään enemmänkin, kuin mitä naapuri itse tietää itsest