Pastellinkeltainen Opel Kadett ajoi mutkaista tietä vuoristoalueen läpi kohti meren rantaa. Kevät oli täydessä kukassa ja vappuun oli enää pari päivä. Koko matkaseurueemme jännitti miten matkan käy, koska radiossa oli uutisoitu levottomuuksista ympäri Jugoslavian. Matkalla Etelä-Kroatiaan automme oli joutunut useamman kerran pysähtymään tarkastuspisteiden, tiensulkujen ja panssaripartioiden takia. Serbisissit eivät helpolla päästäneet meitä läpi, mutta isäni rohkeus ja vakuuttavat vastaukset riittivät aseistetuille sisseille, samalla kun äitini ja kaksi muuta lähettiä painoivat päänsä rukoukseen. Niinpä meidän seurue sai jatkaa matkaa kohti Zadarin rantakaupunkia, missä meillä oli lähettien kokous. Illalla seurueeseemme liittyi vielä kolme muuta lähettiä ja lapsi. Kaikki olimme helpottuneita ja kiitollisia Jumalalle siitä, että matka sujui hyvin, serbien vihamielisyydestä huolimatta. Mutta samalla tulimme entistä enemmän tietoisiksi, että serbit olivat tosissaan aloittaneet miehittämää