Tunnetko naapurisi?

Ovet vierekkäin

Havahduin tällä viikolla siihen, että suomalaiset eivät tunne naapureitaan kovin hyvin. Emme edes tiedä lähinaapurin etunimeä puhumattakaan mistää muusta. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Lähinaapureistani tiedän vain todella vähän. Tiedän lähinaapureistani vain seuraavat asiat: yhden naapurin ammatin, toisen naapurin muun maan kansalaisuuden ja kolmannen naapurin lemmikkikoiran nimen. Ja siihen se jää. Se on järkyttävää, sillä olen asunut heidän naapurina jo yli 2,5 vuotta, enkä vieläkään ole oppinut tuntemaan heitä. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kun kohdataan, vaan moikataan. That's it.

Kroatiassa asia on täysin päinvastainen. Siellä tunnetaan naapurit todella hyvin. Mm. Kroatiassa tiedetään milloin on minkäkin naapurin syntymäpäivä ja ketkä ovat hänen sukulaiset, missä naapuri on töissä ja kenen kanssa hän viettää aikaansa, mikä on naapurin lempiruoka ja mikä on hänen paha tapansa. Siellä jopa tiedetään enemmänkin, kuin mitä naapuri itse tietää itsestään. Toisin sanoen juorupiirit ovat valtavat. Kroatiassa tiedetään naapurin sukuhistoriakin oiken hyvin. There is nothing hidden.

Naapurit vieri vieressä

Kroatiassa asuessani tunsin kaikki kadun naapurit. Tiesin missä asioissa voin kääntyä kenenkin puoleen. Tiesin keneen voin luottaa ja keneltä voin käydä pyytämässä apua. Täällä Suomessa en tiedä naapureistani näitä asioita. Minulla ei ole hajuakaan siitä keneltä naapurilta voisin tarvuíttaessa pyytää apua tai mitään muutakaan. En tiedä yhtään mitään.

Kroatiassa tunnen jopa sukulaisteni naaupurit oikein hyvin, mutta Suomessa en tunne lähinaapureitakaan. Miten nämä kaksi maata ja kulttuuria voi erota näin paljon? Miten voi olla mahdollista, että molemmat kotimaani ovat ääripäissä naapureiden tuntemisessa? Hyvät ihmiset, tutustukaa naapureihinnne, sillä siitä voi uusi ystävyys lähteä kasvamaan. Eikä sitä koskaan voi tietää, milloin tulee tarvitsemaan naapurin apua, sillä helpompi on pyytää apua tutulta kuin tuntemattomalta. Ottakaa kroatialaisista mallia! Mutta en suosittele sitä, että naapureista juorutaan, niin kuin kroatialaiset tekevät. Muistakaa, naapurit voivat olla kullanarvoisia!

Matka Kroatian musikkiin

Nyt on vuorossa pikainen musiikkimatka Kroatiaan.

1. Marko Perković Thompson - Dolazak Hrvata
Tämä biisi kertoo Kroatialaisten tulosta Balkkanin niemimaalle. Se on todella isänmaallinen laulu ja sen laulaja Thompson ei laula paljon muuta kuin isänmaallisia biisejä. Thompson on yksi lempilaulajistani. Videon alussa rumpuja soittava poika on laulajan oma poika. Tässä biisissä on englannin kielinen tekstitys, joten voit jopa ymmärtää mistä tässä biisissä on kyse.

2. Slaven Bilić & Rawbau - Vatreno ludilo
Tämä on yksi monista Kroatian urheilun kannustuslauluista, mutta tässä on erikoista se, että sen on tehnyt mm. tämän vuoden Kroatian EM-jalkapallojoukkueen päävalmentaja Slaven Bilić. Tähän biisiin ei ole muuta sanottavaa paitsi, että valmentaja kannustaa tulisesti kotimaataan ja sen joukkuetta.

3. October Light - Croatia
Tämän biisin ovat tehneet viisi veljestä. Biisi on rento ja erittäin kroatialainen. Tämän biisin ainoa huono puoli on se, että videossa alussa menee 40 sekunttia ennen kuin musikki alkaa soimaan, mutta hyvää jaksaa odottaa.

4. Shorty - Dođi u Vinkovce
Muistan hyvin tämän biisin yläasteajoiltani. Tässä on sanomana on räppärin kotikaupungin arvostaminen. Itsellenikin Vinkovci on tuttu kaupunki. Tässä on kunnon annos räppiä.

5. Connect feat. Jelena Rozga - Dalmatinka
Tästä biisissä paistaa läpi kesän rentous ja pilke huumoria. Muuta en tästä sanokaan.

6. Klapa Cambi - Mirakul
Tämä laulu on alunperin eri esittäjän esittämänä, mutta mie tykästyin tähän a capella versioon enemmän. Klapat ovat Kroatian eteläisen rannikkoaleueen perinteiset lauluryhmät eli a capella tyyliset ryhmät.

7. Jacques Houdek - Stotinama godinama
Tässä biisissä jokin vetoaa minuun sävelessä ja siksi se on yksi suosikeistani. Jacques laulaa tässä rakkaudesta joka kestää yli sata vuotta.

8. Severina feat. FM - Italiana
Severina on yksi Kroatian suurimmista laulajadiivoista. Tämä on hänen uusi hittinsä. vaikka en tykkää Severiinan musiikista normaalisti, tämän rytmi vetää puoleensa.

9. Parni Valjak - Vjeruj
Bändin nimi on suomennettuna höyryjuna ja biisin nimi on usko tähän!

10. Nina Badrić - Dat će nam Bog
Tämä on sitä perus kroatialaista poppia. Nauttikaa siitä! :)

11. Prljavo Kazalište - Ljubav je...
Bändin nimi on likainen teatteri ja tämä laulu on nimeltään rakkaus on... Likainen teatteri eli Prljavo Kazalište on yksi Kroatian tunnetuimmista rockbändeistä. Tässä on sen uusin hittibiisi.

12. Luka Nižetić - Proljeće
Tässä on kivasti sekoitettu perinnemusiikkia ja nykymusiikkia ja siksi tämä on mielestäni hyvä. Biisissä lauletaan keväästä, kannattaa kuunnella.

Kroatian musiikki on mielenkiintoinen sekoitus poppia/dance musiikkia sekä perinteistä musiikkia. Rankempaa musiikkia siellä melkein ei olekkaan. Rockia löytyy, mutta hard metallia yms. ei löydy kovin helpolla. Kroatiassa radiosta tulee melkien pelkkää dance musiikkia ja poppia. Toivottavasti nautit tästä musiikkihetkestä! :)

Veri on vettä sakeampaa

Krv nije voda. = Veri on vettä sakeampaa. Tämä sanonta on yleinen Kroatiassa. Sillä tarkoitetaan sittä, että pidetään sukulaisten kanssa yhtä. Sukulaisuus menee aina kaiken edelle kroatialaisten maailmassa. Tärkeätä on pitää yhteys sukulaisiin ja hypätä apuun tarvittaessa. Sama veri yhdistää sukulaisia olemaan toisilleen uskollisia. Tämä piirre näkyy jokaisessa suvussa. Sukulaisuus on kallisarvoista. Se, että pidetään omasta suvusta huolta on hieno juttu, mutta kun tulee riita parin sukulaisen välillä, silloin on suvun sotatanner pystyssä. Jokainen valitsee puolensa ja pitää puolta sille jota suosii. Joskus tälläiset riidat saavat aikaisiksi syviä haavoja sukulaisten välille. Kuitenkin useinmiten saman veren voima voittaa ja suvun rauha palautuu sitä myötä.

Itse olin nyt lomalla Kroatiassa ja siellä käydessä tapasin isäni sukua. Hienoa on huomata miten sukulaiseni välittävät minusta vaikka asun kaukana heistä. Aina kun heitä näen koen olevani samaa verta heidän kanssaan. Sukulaiseni myös hyvin selvästi ilmaisevat sukulaisrakkautensa ja koen kuuluvani heidän joukkoon, vaikka olen vain puoliksi kroatialainen. Isäni suku on ylpeä siitä, että heidän suvussa on suomalaisia. Minun on pakko kroatialaisena sanoa, että minulle suku on erittäin tärkeä (sekä suomen, että kroatian suvut). Siksi olen samaa mieltä, että krv nije voda. :)

Isälläni oli velipuoli, jonka vaimo ja lapset prheineen ovat elossa. Isäni velipuolen vaimon 70-vuotis syntymäpäivät sattuivat juuri lomalleni, joten pääsin niihin osallistumaan. Yllättävää oli huomata, että kaikki olimme siellä täysin samaa verta, vaikka kyseessä oli isäni velipuolen perhe. Tässä selvästi näkyy se, että Kroatiassa ei ole väliä sillä oletko sukua jollekin ensimmäisessä vai seitsemännessä polvessa. Pääasia on sama veri, vaikka se saattaa olla kaukainenkin. Lähi- ja kaukosukulaiset ovat yhtä tärkeitä suvun jäseniä. Täten kun Kroatiassa järjestetään sukujuhlat, paikan päällä saattaa olla todella paljon väkeä.

Kroatian sukulaisrakkaus voidaan ytimekkäästi verrata simpukkaan joka kasvattaa itsessään helmen. Sukulaisuus on arvokas helmi, josta pidetään huolta ja annetaan sen kasvaa yhä isommaksi ja hiennoimmaksi. Siitä helmestä ei helpolla päästetä irti, vaan sen edestä tehdään töitä ja uhrauksiakin. Kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta! Veri on vettä sakeampaa! Suku on arvokas helmi, pidä suvustasi huolta! :)

Kroatian 21-vuotis syntymäpäivä

Kroatia on nuoren aikuisen ikäinen, siis nyt maanantaina (25.6.) tuli täyteen 21-vuotta. Kroatian itsenäistyminen ex-Jugoslaviasta on ollut rankkaa. Jo muutama kuukausi ennen Kroatian itsenäistymistä keväällä vuonna 1991 Kroatian alueella asuvat serbit osoittivat mieltään asiasta, kapinoivat ja tekivät ensimmäisiä hyökkäyksiä Kroatian kapunkeihin. Kesällä alkoi kunnon sota ja se kesti neljä vuotta.

Sodan syy: Kroaatit puolustivat kotimaataan ja halusivat vapautua serbien vallan alta. Serbit eivät haluneet luopua Suur-Serbian haaveista, sillä heillä oli ajatuksena: Missä on yksi serbi, siellä on myös Serbia.

Sota näytti alussa todella toivottomalta Kroatian silmin katsottuna, sillä jo paljon ennen sodan ensi oireita, serbit olivat takavarikoineet kaikki aseet (paitsi poliisien) itselleen. Kroatialla, Bosnialla ja Hertsegovianalla, sekä Slovenialla ei ollut aseita sodan alkaessa. Serbit olivat ylivoimiaisia. Onneksi Yhdysvallat auttoivat aseiden hankkimisessa. Kaikesta huolimatta, vaikka alussa näytti toivottomalta, Kroatia ja muut maat saivat itselleen kalliin itsenäisyyden taisteltua (vaikka se vaati mm. monia tuhansia ihmishenkiä).

Kroatian itsenäisyyspäivällä on verinen historia, jonka merkitys on suuri. Se on kroaateille ns. pyhä päivä, jolloin hetkeksi pysähdytään miettimään mitä kaikkea itsenäistyminen vaati. Silloin kansa lähtee luontoon grillaamaan ja iloitsemaan saamastaan itsenäisyydestä, jonka eteen tuli vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Se on päivä, jolloin kunnioitetaan Kroatiaa puolustaneiden sotilaiden urotöitä. Ilman heidän uhrautumista ja panosta, Kroatia ei olisi nyt välttämättä sitä mitä se nyt on.

Itsenäisyyden hinta: Veri, hiki ja kyyneleet.

(Tämä laulu on isänmaallinen ja se on tehty sodan aikana Kroatian muusikoiden yhteistyönä.)

Mikä tekee minusta suomalaisen?

Juhannuskokko Kemijärven rannalla

Aiemmin kerroin mikä tekee minusta kroatialaisen, joten nyt on suomalaisuuden vuoro.

Vaikka synnyin Kroatiassa suomalainen äitini piti huolta siitä, että opin puhumaan suomea. Itse asiassa äitini ja myös isäni puhuivat minulle pelkkää suomea kahden ensimmäisen elinvuoteni aikana vaikka asuttiinkin Kroatiassa. Vasta täytettyäni kaksi vuotta isäni alkoi puhumaan minulle kroatiaa. Joten ensimmäinen oppimani kieli oli suomi. Äiti piti huolta siitä, että suomalaiset juureni pysyivät ehyvinä. Lopputulos oli se, että puhuin äidin kanssa suomea ja isän kanssa kroatiaa. Tämä tapa on juurtunut niin syvälle, että edelleenkin puhekieli vaihtuu lennosta kun puhun vanhempieni kanssa esim. ruokapöydässä. 

En ole kokenut sotaa Suomessa, mutta silti koen vahvasti sisimmässäni olevani suomalainen. Olen niin paljon suomalainen kuin mitä puoliksi suomalainen voi olla. Suomalaisuus virtaa suonissani ja olen siitä iloinen. Suomessa koen olevani kotona aina Savossa, sillä äidin vahva savolaisuus on tarttunut minuunkin. Rakastan Suomea ja savolaisuutta.

Sauna ja saunominen. Rakastan kunnon löylyjä ja heti perään hyppyjä kylmään järveen. Sauna, se on suomalaisuutta korkeimmillaan. Nimittäin kroatialaiset kaverini eivät lainkaan ymmärrä mitä järkeä on juosta kuumansta kylmään. Heidän mielestä ei saunomisessa mitään järkeä. Siinä he ovat väärässä. Minä nautin saunomisesta ja olen kiitollinen tästä suomalaisten keksinnöstä. Tärkeänä pidän myös suomalaiset perinteet ja juhlat.


Suomalaiset juureni ja myös äidin suku tekevät eniten minusta suomalaisen. Olen nyt asunut Suomessa jo kohta yhdeksän vuoden ajan ja nämä vuodet ovat erittäin paljon suomalaistaneet minua. Saatan edelleenkin olla pihalla esim. siitä kuka suomalainen voitti MM-mitallin mäkihypyssä vuonna 1985 tai mikä suomalainen bändi oli menestyvin 90-luvulla, mutta se ei minua hauttaa. Kaikkea ei ole pakko tietää. Pääasia on se, että tuntee olevansa suomalainen. Se riittää. 

Kroatian esittely: jalkapallo, meri ja ihminen

Seuraavan tekstin kirjoitin lukiossa mediadiploomityönnä. Ajattelin sen laittaa tähän luettavaksi näin muutaman vuoden jälkeen... Tässä se on vähän lyhennettynä ja päivitettynä. 

Mukavia lukuhetkiä! 

Turkoosinsininen Adrianmeri

Mitä Kroatia on? Onko se vain Adrianmerta? Onko se vain Velebit - vuori? Vai onko se jotain muutakin? Mitä Kroatia todella on? On vaikeata määritellä Kroatiaa pelkästään muutamin sanoin. Jotta voisi ymmärtää Kroatiaa ja kroaatteja, se pitää nähdä omin silmin. Eikä vain näkeminen riitä, pitää kokea ja tuntea Kroatian salat. Kroatia on enemmän kuin Dubrovnik, Plitvicka-järvet tai aurinkoiset rannat. Se on maa, jonka kansa elää ja taistelee pysyäkseen elossa.

Kroatia on sirpin (tai moukarin) muotoinen, itsenäinen, maa, joka on vain 21 vuoden ikäinen. Maaperä on vaihteleva: erilaisia vuoria, kukkuloita, tasankoja, järviä, vuonoja, jokia, sekä meri sen seitsemine kansallispuistoineen.  Mutta sillä on pitkä monimuotoinen historia, joka alkoi jo 600 – luvulla. Kun Slaavilaisesta heimosta Hrvat – niminen veli erosi muista sisaruksistaan, ja asettui asumaan perheineen nykyisen Kroatian alueelle (ja laajemmallekin). Entisen Jugoslavian sotavuosien 1991 – 1995 jälkeen Kroatia on ollut rauhallinen maa, vaikka monet pelkäävät, että siellä olisi edelleen levottomuuksia mm. Kosovon rauhattomuuksien takia.

Kroatialla on erinomainen sijainti, se on samalla sekä keskieurooppalainen, että Välimeren maa. Kroatian rannikko on laaja, sillä on noin 1185 upeaa saarta, niemeä ja lahtea. Kroatian Adrianmeren rannikkoseutu on 31 067 neliökilometriä. Joten jos haluaisi kiertää kaikki Kroatian saaret, niemet, lahdet ja nähdä niiden sanoin kuvaamattomat henkeäsalpaavat luonnon kauneudet, koko sen reitin pituus olisi noin 5 800 kilometriä. Joten ei ole ihme että Kroatian sijaintia kadehtivat naapurimaat, joilla eli ole lainkaan pääsyä tai ihan pieni pääsy merelle.

Pystysuora kallio Istrian nimemimaalla

Adrianmeri on elintärkeä Kroatialle, sen ansiosta kroaatit saavat suolaa, kalaa ja rahaa. Turismi on Kroatian suurin rahalähde kesäisin, koska Kroatia on nykyisin yksi suosituimmista lomakohteista. Syynä siihen ovat puhdas ja turkoosinsininen meri, ystävälliset ihmiset, hyvä ruoka, paahtava aurinko, laaja rannikko, jylhät luonnon kauneudet, Välimeren ilmasto ja monenmoiset seikkailumahdollisuudet. Mutta Kroatia on enemmän kuin yksi lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa ei nuku, vaan taistelee, jota säilyisi hengissä. Ja siksi se laulaa käsi sydämellä kansallislaulua: ”Lijepa naša domovino…” eli Meidän kaunis kotimaamme...

Jos haluaa tutustua paremmin Kroatiaan, kannattaa tutustua ihmisiin. He osaavat parhaiten tuoda oikean kuvan Kroatiasta ja sen tilanteesta. Kroaatit ovat avoimia, ystävällisiä ja temperamenttisia mutta valitettavasti juoruavia. He ovat hyvin vieraanvaraisia ja huomaavaisia, antavat vierailleen parasta, mitä heillä on. He tarjoavat kroatialaisia herkkuja ja erikoisuuksia, mm. rasvaista kulenia, prsutia, sen seitsemän lajia lihaa, kotitekoisia makkaroita, joista silava pursuaa sekä jälkiruuaksi ihania meheviä leivonnaisia. Eikä tarvitse ihmetellä, jos he ennen ateriaa tarjoavat hiukkasen rakijaa, viinaa, sillä alkoholi auttaa parhaiten rasvaisen ruuan sulatuksessa. Ja sitä omasta takaa, kotona tehtyä laajojen viinitarhojen ja hedelmien ansiosta.

Tavat eroavat alueittain. Dalmatiassa kaikki mitä pöydälle tuodaan, on tarjolla vieraille, eli kyseessä on itsepalvelu, ota itse mitä haluat. Kun taas Slavonijassa et ehdi juoda lasia tyhjäksi, niin sitä jo täytetään. Tai et kerkeä syödä kaikkea lautaselta, kun jo siihen lisätään ruokaa. Dalmatiassa on epäkohteliasta jättää lautaselle ruokaa, kun taas Slavonijassa se tarkoittaa, ettet enää jaksa syödä, olet kylläinen ja sinut jätetään rauhaan. Jokaisella alueella on omat erikoisuudet, esimerkiksi värikkäät kansallispuvut eroavat alueittain, myös perinteinen kansallismusiikki ja - ikivanhat soittimet. Mutta ihmiset pysyvät samoina, vaikka asuvat eri osissa Kroatiaa.  Sama veri, sama maa, sama kieli, sama uskonto ja yhteinen historia pitävät heidät yhtenä kansana, joka rakastaa maatansa, ja taistelee sen puolesta ilomielin aina verille asti.  

Hajdukin jalkapallojoukkueen kannustusgrafiitti

Kroaatit ovat kuuluisia jalkapallosta. He syntyvät, elävät ja kuolevat tulisina jalkapalloilijoina. Jalkapallo on heidän veressä. Jos he häviävät, he menettävät kunniansa. Mutta jos he voittavat, heidän vaivannäkönsä on palkittu koko kansan edessä suurten kunniallisten juhlien kera. Eikä myös haittaa jos tulee tasapeli, sillä silloin on näytetty, että he ovat tasavertaisia muiden kanssa. Mutta häviäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Siinä kansan temperamentti näkyykin. Silloin he raivostuvat ja rikkovat kaikki, mitä tulee heidän kätensä ulottuville. Tuolloin on parasta pysyä kotona, ellei halua tulla haavoitetuksi tai pidätetyksi. Kroaatit ovat tulisia jalkapalloilijoita ja jalkapallokannattajia. Ja he ovat tähän asti pysyneetkin sinnikkäästi jalkapallomaailman kärjessä...

Kroatia ei ole kauhean tunnettu maailmalla, lukuun ottamatta lomakohteena. Kroatiasta tiedetään vähän. Harva tietää että se on Euroopassa. Tunnettuja kroaatteja on vähän, kuten esimerkiksi maailmassa arvostettu pianisti Maksim Mrvica, monissa elokuvissa näytellyt Goran Visnjic ja monen kultamitalin voittanut alppihiihtäjä Janica Kostelic. Kroatialla on paljon kansallis- ja luonnonpuistoja. Niistä tunnetuimmat ovat Plitvicka-järvet, Kornati-saaret, Mljet-saari ja Paklenica. Tunnetuimmat kaupungit ovat ehdottomasti Dubrovnik, Zagreb, Opatija, Split, Zadar ja Makarska, joilla on historian rikkaat aarteet näkyvissä. Näillä ja monilla muillakin kaupungeilla on rikas kulttuuriperintö: rakennukset, teatterit, museot ja katedraalit.

Splitin rantakävelykatu Riva

Jos haluaa vain palvoa aurinkoa, eikä tutustua Kroatiaan, silloin kannatta mennä Brac-saarelle. Siellä on Kroatian pisin hiekkaranta, ja ihanat maisemat. Mutta jos haluaa tutustua Kroatian kulttuuriin ja historiaan, silloin kannatta mennä Dubrovnikiin tai Splitiin. Dubrovnik on kokonaan oma tarinansa, kaupunki täynnä näkemyksiä ja kulttuurisia rakennuksia. Dubrovnik on kulttuurikeskus, siitä syystä kallein kaupunki Kroatiassa. Kun taas Splitissa on Diocletianuksen palatsi ja monia muta henkeäsalpaavia näkemyksiä.  Se on taas Dalmatian pääkaupunki (noin 200 000 asukasta). Tietenkin sinne kaikki haluavat.

Mikään ei hurmaa ihmisiä kuin Adrianmeri. Sen uskomaton kauneus ja ihanuus ovat henkeäsalpaavia. Päältä päin se on turkoosinsininen, mutta se ei ole mitään verrattuna sen kasvillisuuteen ja eläinmaailmaan. Adrianmeren sisäinen elämä on niin santtumaisen rikasta, monipuolista ja värikästä. Rannassa on paljon erilaisia simpukoita, pikku rapuja, pikku kaloja, merikurkkuja, -tähtiä ja -siilejä. Kun taas syvemmällä on suuria kaloja ja rapuja, merisieniä, mustekaloja, koralleja, merikasveja ja monia muita mönkiäisiä. Adrianmeri vilisee värikästä elämää. On sukellettava, jotta tätä ihastuttavaa merimaailmaa voisi kokea konkreettisesti. Yllättäen sukeltaessa voi merielämää katsellessa kohdata myös vanhojen laivojen runkoja ja tutkiskella niitä. On valtavaa seikkailua sukeltaa Adrianmeren syvyyksiin, kokea sen elämää ja nähdä luonnon kauneus omin silmin.

"Ispod peke" -vanhanajan tapa paistaa leipää

Kuten jo alussa mainitsin, Kroatiaa on vaikeata määritellä muutamin sanoin. Sen pitää elää, jota saisi käsityksen mitä Kroatia todella on. Kroatia ei ole pelkkä lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa taistelee pysyäkseen elossa. Kroatian puolesta on veri vuotanut ja samalla on saavutettu kallis itsenäisyys. Kroatian itsenäistymisen maksettiin 10 668 ihmishengellä, 37 180 haavoittelulla ja 7 827 kadonneilla, sekä 30 miljardin dollarin taloudellisella tappiolla. Ei ole ihme, että kroaatit osaavat arvostaa kovasti isänmaataan, pitää sitä kallisarvoisena, mikä puolesta jokainen on valmis kuolemaan. Oletko sinä valmis samaan?

Mikä tekee minusta kroatialaisen?

Dubrovnikin vanha kaupunki joutui
kestämään kovat pommitukset sodan aikana.

Minua ei tee kroatialaiseksi vain se, että olen kroatialaisen isäni tytär. Eikä minua kroaatiksi tee pelkästäänkään se, että synnyin Kroatiassa. No mikä sitten sen tekee? Yksinkertaisesti minua kroatialaiseksi tekevät monet asiat yhdessä...

Olin vain 3-vuotias kun ex-Jugoslaviassa puhkesi sota. Kroatia, Slovenia sekä Bosnia ja Hertsegovina halusivat itsenäistyä Serbian vallan alta, mistä serbit eivät pitäneet ja niin syntyi sota. Vaikka olin pieni muistan hyvin miten ensimmäiset sodan enteet olivat näkyvissä ennen varsinaista sodan puhkemista... Yksi niistä oli se kun melkein päivälleen toukokuussa 21 vuotta sitten oltiin vanhempieni ja ystäviemme kanssa juhlistamassa isäni synytmäpäivää isäni kotikylässä sukulaisten seurassa. (Isäni on kotoisin Etelä-Kroatiasta rannikolta ja me asuimme silloin Itä-Kroatiassa sisämaassa, välimatkaa oli n. 700km.) Juhlat onnistuivat hyvin, mutta paluumatkalla takaisin sisämaahan jouduimme kulkemaan Knin-nimisen kaupungin läpi. Kninin läpi ajaessamme ihmettelimme kun kapungin kaduilla oli paljon serbialaisia panssareita ja sotilaita (vaikka Knin oli Kroatian alueella, niin siinä silloin asui enemmistönä serbejä)... Päästiin kuitenkin kaupungin läpi ongelmitta. Noin puoli tuntia myöhemmin auton radio oli päällä ja siellä juuri uutisoitiin, kuinka hetki sitten Kninin valtasivat sebrit ja, että kaupuniin ei enää päässyt sisään eikä ulos. Meillä oli matkassa Jumalan varjelusta, kun päästiin ehjinä pois serbien valtauksen alta...

Tässä oli lyhyt tosi kertomus ensimmäisistä enteistä serbien vihamielisyydestä ennen sodan puhkeamista ja tulevaisuudessa lupaan kirjoittaa lisää kokemuksistani ex-Jugoslavian sodasta. Nyt kuitenkin palaan kysymykseen: mikä tekee minusta kroaatin? Olen kokenut millaista on elää keskellä sotaa sireenien soidessa ja vihollisten pommittessa. Olen nähnyt ihmisten tuskan, surun ja ahdingon heidän menetettyään kotinsa, perheensä ja toivonsa. Mutta olen myös sodan keskellä nähnyt sen kun ihmiset ovat saaneet apua ja toivoa mm. vanhempieni jakaessa humanitaarista apua ja ilosanoman sanoja sodasta kärsiville.

Sodassa kaatuneiden kroatialaisten
sotilaiden muistomerkki (yksi monista)

Syy siihen miksi kerroin äskeiset kokemukset on se, että olen kokenut verta, hikeä ja kyyneleitä kroatialaisena kroatialaisten kanssa. Koen, että sota, sodasta selviytyminen ja sodan jälkeisen elämän normalisointi ovat vahvasti vaikuttaneet minuun kroatialaisena (ja suomalaisenakin)! Kroatialaisena oleminen on minulle enemmän kuin kansalaisuus. Se on minulle kokemus oman maan puolesta taistelemisesta ja selviytymisestä - se on verta, hikeä ja kyyneleitä! 

Kuten olen aikaisemmin maininnut, olen vain 75% kroatialainen ja toiset 75% suomalainen. En ole kumpiakaan 100%. Molemmat kotimaani ovat sydämessäni, mutta eri lailla ja juuri siksi sydämeeni mahtuvat molemmat, mikä tekee yhteensä 150%. Miten se on mahdollista, sitä en itsekään tiedä, mutta niin se vaan on.

Lähiaikoina aion kertoa, mikä tekee minusta suomalaisen. :)

Kaksi erilaista vappua

Ei simaa, ei tippaleipää, ei serpentiiniä, ei munkkia, ei valkolakkia...

Näitä yllä mainittuja asioita ei löydy kroatialaisesta vapusta... 

Olen aina vierastanut suomalaista vapunviettoa. Siinä on jotakin, mikä ei tehoa minuun... Mutta kroatialaista vappua olen aina valmis viettämään! Ja siksi juuri nyt minua harmittaa, etten ole Kroatiassa...

Krka-joen putouksien keskellä oli kuivunut puu

Ei simaa... Muistan kerran kun Kroatiassa äitini teki simaa vapuksi ja se oli mielestäni erittäin pahaa... Nimittäin se oli ensikosketukseni simasta (olisinkohan ollut silloin 13v?) ja se oli järkytys. Ei simassa ollut mitään vikaa, mutta se ei ollut sitä mitä odotin... Edelleenkään en pidä siitä. Voitte varmaan kuvitella miten se maistui kroatialaislle heidän ensimmäistä kertaa simaa maistaessaan... Heidän reaktiot olivat melko samat kuin minunkin...

Ei tippaleipää... Ei munkkia... Kroatiassa ei kumpaakaan tehdä vapuksi. sillä Kroatiassa ei syödä niin paljon öljyssä valmistettuja leivonnaisia, kuin mitä ns. kreemikakkuja. Kroatialaiset kreemikakut ovat kokonaan oma luku... Niistä kerron joskus myöhemmin.

Ei serpentiiniä... Suomalaiset sukulaiset lähettivät aina välillä serpentiinirullia Kroatiaan, mistä olin heille kiitollinen. Muistan sen, kun kerran sisustin huoneeni serpentiineillä, kaverini ihmettelviät miksi olin levittänyt roskia ympäri huonetta. He eivät ymmärtäneet serpentiinien tarkoitusta...

Ei valkolakkia... Tähän on lyhyt selitys, eli Kroatiassa ylioppilaat eivät saa lainkaan minkäänlaista valkolakkia. Joten minusta on ollut outoa suomalainen vappuinen valkolakkiperine... Vaikka omistan valkolakin, en ole keraakaan käyttänyt sitä lakkiaisten jälkeen.

Miten sitten vappu vietetään Kroatiassa? Kroatiassa vappua vietetään leppoisasti luonnossa rakkainpien kanssa. Vappuna ihmiset lähtevät porukassa luontoon retkeleimään, nauttimaan kevätauringosta ja grillaamaan. Jos kevät on ollut riittävän lämmin (Kroatian kevät on kuin Suomen kesä), vappuna voi jo löytää ensimmäisiä metsämansikoita. Muistan aina nauttineeni metsämansikoista ja retkeilystä vappuna.

Kroatiassa vappuna ei ole mitään erityisempää vappuruokaperinnettä, mutta useimmiten silloin isolla vartaalla grillaataan kokonainen sika tai lammas. Erityisesti muistan kerran, kun olimme vanhempieni ja ystäväperheen kanssa yhdellä vuorella vappuna vartaalla paistamassa lammasta. Lampaan paistamisesta vastannut mies kaatoi loppuvaiheessa olutta kokonaisen lampaan päälle, mistä lammas sai aivan ihanan lisämaun. Se oli elämäni parasta lammasta...

Itse suosin vapunviettoa kroatialaisittain, siksi en jaksa kovin paljon innostua juhlimaan vappua suomalaisittain... Mutta jokaisessa maassa juhlitaan maan tavalla... Iloista vapuniltaa kaikille!

Kuka olen? -esittely

Hei,

Olen kahden maan kansalainen, sekä suomalainen, että kroatialainen. Monesti minulta kystyään kumpaa olen enemmän, mihin en edelleenkään osaa mitään vastata. Olen yhtä paljon suomalainen kuin mitä olen kroatialainenkin.

Zagrebin keskusaukiolta katselee Ban Jelačić

Synnyin muinaisessa Jugoslaviassa Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa pieneen perheeseen (äitini on suomalainen ja isäni on kroatialainen). Asuin Kroatiassa 15-vuotiaaksi asti, sen jälkeen muutin Suomeen opiskelemaan. Kroatiassa ehdin kokea niin sotaa kuin rauhaakin, mutta myös iloa ja surua. Suomessa olen nyt asunut 15-vuotiaasta lähtien, mutta edelleen käyn Kroatiassa n. puolen vuoden välein.

Kroatiassa on sanonta: veri ei ole vettä. Mikä tarkoittaa sitä, että sukulaisista pidetään huolta vaikka he olisivat todella kaukaista sukuakin... Ja se näkyy vahvasti siellä ja se myös heijastuu minussa, mistä pääsette pian lukemaan...

Suomalaisuuden ja kroatialaisuuden yhteinen matka alkaa tastä blogin kirjoittamisen muodossa! Makoisia lukuhetkiä!