Siirry pääsisältöön

Kroatian esittely: jalkapallo, meri ja ihminen


Seuraavan tekstin kirjoitin lukiossa mediadiploomityönnä. Ajattelin sen laittaa tähän luettavaksi näin muutaman vuoden jälkeen... Tässä se on vähän lyhennettynä ja päivitettynä. 
Mukavia lukuhetkiä! 

Turkoosinsininen Adrianmeri

Mitä Kroatia on? Onko se vain Adrianmerta? Onko se vain Velebit - vuori? Vai onko se jotain muutakin? Mitä Kroatia todella on? On vaikeata määritellä Kroatiaa pelkästään muutamin sanoin. Jotta voisi ymmärtää Kroatiaa ja kroaatteja, se pitää nähdä omin silmin. Eikä vain näkeminen riitä, pitää kokea ja tuntea Kroatian salat. Kroatia on enemmän kuin Dubrovnik, Plitvicka-järvet tai aurinkoiset rannat. Se on maa, jonka kansa elää ja taistelee pysyäkseen elossa.

Kroatia on sirpin (tai moukarin) muotoinen, itsenäinen, maa, joka on vain 21 vuoden ikäinen. Maaperä on vaihteleva: erilaisia vuoria, kukkuloita, tasankoja, järviä, vuonoja, jokia, sekä meri sen seitsemine kansallispuistoineen.  Mutta sillä on pitkä monimuotoinen historia, joka alkoi jo 600 – luvulla. Kun Slaavilaisesta heimosta Hrvat – niminen veli erosi muista sisaruksistaan, ja asettui asumaan perheineen nykyisen Kroatian alueelle (ja laajemmallekin). Entisen Jugoslavian sotavuosien 1991 – 1995 jälkeen Kroatia on ollut rauhallinen maa, vaikka monet pelkäävät, että siellä olisi edelleen levottomuuksia mm. Kosovon rauhattomuuksien takia.

Kroatialla on erinomainen sijainti, se on samalla sekä keskieurooppalainen, että Välimeren maa. Kroatian rannikko on laaja, sillä on noin 1185 upeaa saarta, niemeä ja lahtea. Kroatian Adrianmeren rannikkoseutu on 31 067 neliökilometriä. Joten jos haluaisi kiertää kaikki Kroatian saaret, niemet, lahdet ja nähdä niiden sanoin kuvaamattomat henkeäsalpaavat luonnon kauneudet, koko sen reitin pituus olisi noin 5 800 kilometriä. Joten ei ole ihme että Kroatian sijaintia kadehtivat naapurimaat, joilla eli ole lainkaan pääsyä tai ihan pieni pääsy merelle.

Pystysuora kallio Istrian nimemimaalla
Adrianmeri on elintärkeä Kroatialle, sen ansiosta kroaatit saavat suolaa, kalaa ja rahaa. Turismi on Kroatian suurin rahalähde kesäisin, koska Kroatia on nykyisin yksi suosituimmista lomakohteista. Syynä siihen ovat puhdas ja turkoosinsininen meri, ystävälliset ihmiset, hyvä ruoka, paahtava aurinko, laaja rannikko, jylhät luonnon kauneudet, Välimeren ilmasto ja monenmoiset seikkailumahdollisuudet. Mutta Kroatia on enemmän kuin yksi lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa ei nuku, vaan taistelee, jota säilyisi hengissä. Ja siksi se laulaa käsi sydämellä kansallislaulua: ”Lijepa naša domovino…” eli Meidän kaunis kotimaamme...

Jos haluaa tutustua paremmin Kroatiaan, kannattaa tutustua ihmisiin. He osaavat parhaiten tuoda oikean kuvan Kroatiasta ja sen tilanteesta. Kroaatit ovat avoimia, ystävällisiä ja temperamenttisia mutta valitettavasti juoruavia. He ovat hyvin vieraanvaraisia ja huomaavaisia, antavat vierailleen parasta, mitä heillä on. He tarjoavat kroatialaisia herkkuja ja erikoisuuksia, mm. rasvaista kulenia, prsutia, sen seitsemän lajia lihaa, kotitekoisia makkaroita, joista silava pursuaa sekä jälkiruuaksi ihania meheviä leivonnaisia. Eikä tarvitse ihmetellä, jos he ennen ateriaa tarjoavat hiukkasen rakijaa, viinaa, sillä alkoholi auttaa parhaiten rasvaisen ruuan sulatuksessa. Ja sitä omasta takaa, kotona tehtyä laajojen viinitarhojen ja hedelmien ansiosta.

Tavat eroavat alueittain. Dalmatiassa kaikki mitä pöydälle tuodaan, on tarjolla vieraille, eli kyseessä on itsepalvelu, ota itse mitä haluat. Kun taas Slavonijassa et ehdi juoda lasia tyhjäksi, niin sitä jo täytetään. Tai et kerkeä syödä kaikkea lautaselta, kun jo siihen lisätään ruokaa. Dalmatiassa on epäkohteliasta jättää lautaselle ruokaa, kun taas Slavonijassa se tarkoittaa, ettet enää jaksa syödä, olet kylläinen ja sinut jätetään rauhaan. Jokaisella alueella on omat erikoisuudet, esimerkiksi värikkäät kansallispuvut eroavat alueittain, myös perinteinen kansallismusiikki ja - ikivanhat soittimet. Mutta ihmiset pysyvät samoina, vaikka asuvat eri osissa Kroatiaa.  Sama veri, sama maa, sama kieli, sama uskonto ja yhteinen historia pitävät heidät yhtenä kansana, joka rakastaa maatansa, ja taistelee sen puolesta ilomielin aina verille asti.  
Hajdukin jalkapallojoukkueen kannustusgrafiitti

Kroaatit ovat kuuluisia jalkapallosta. He syntyvät, elävät ja kuolevat tulisina jalkapalloilijoina. Jalkapallo on heidän veressä. Jos he häviävät, he menettävät kunniansa. Mutta jos he voittavat, heidän vaivannäkönsä on palkittu koko kansan edessä suurten kunniallisten juhlien kera. Eikä myös haittaa jos tulee tasapeli, sillä silloin on näytetty, että he ovat tasavertaisia muiden kanssa. Mutta häviäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Siinä kansan temperamentti näkyykin. Silloin he raivostuvat ja rikkovat kaikki, mitä tulee heidän kätensä ulottuville. Tuolloin on parasta pysyä kotona, ellei halua tulla haavoitetuksi tai pidätetyksi. Kroaatit ovat tulisia jalkapalloilijoita ja jalkapallokannattajia. Ja he ovat tähän asti pysyneetkin sinnikkäästi jalkapallomaailman kärjessä...

Kroatia ei ole kauhean tunnettu maailmalla, lukuun ottamatta lomakohteena. Kroatiasta tiedetään vähän. Harva tietää että se on Euroopassa. Tunnettuja kroaatteja on vähän, kuten esimerkiksi maailmassa arvostettu pianisti Maksim Mrvica, monissa elokuvissa näytellyt Goran Visnjic ja monen kultamitalin voittanut alppihiihtäjä Janica Kostelic. Kroatialla on paljon kansallis- ja luonnonpuistoja. Niistä tunnetuimmat ovat Plitvicka-järvet, Kornati-saaret, Mljet-saari ja Paklenica. Tunnetuimmat kaupungit ovat ehdottomasti Dubrovnik, Zagreb, Opatija, Split, Zadar ja Makarska, joilla on historian rikkaat aarteet näkyvissä. Näillä ja monilla muillakin kaupungeilla on rikas kulttuuriperintö: rakennukset, teatterit, museot ja katedraalit.

Splitin rantakävelykatu Riva
Jos haluaa vain palvoa aurinkoa, eikä tutustua Kroatiaan, silloin kannatta mennä Brac-saarelle. Siellä on Kroatian pisin hiekkaranta, ja ihanat maisemat. Mutta jos haluaa tutustua Kroatian kulttuuriin ja historiaan, silloin kannatta mennä Dubrovnikiin tai Splitiin. Dubrovnik on kokonaan oma tarinansa, kaupunki täynnä näkemyksiä ja kulttuurisia rakennuksia. Dubrovnik on kulttuurikeskus, siitä syystä kallein kaupunki Kroatiassa. Kun taas Splitissa on Diocletianuksen palatsi ja monia muta henkeäsalpaavia näkemyksiä.  Se on taas Dalmatian pääkaupunki (noin 200 000 asukasta). Tietenkin sinne kaikki haluavat.

Mikään ei hurmaa ihmisiä kuin Adrianmeri. Sen uskomaton kauneus ja ihanuus ovat henkeäsalpaavia. Päältä päin se on turkoosinsininen, mutta se ei ole mitään verrattuna sen kasvillisuuteen ja eläinmaailmaan. Adrianmeren sisäinen elämä on niin santtumaisen rikasta, monipuolista ja värikästä. Rannassa on paljon erilaisia simpukoita, pikku rapuja, pikku kaloja, merikurkkuja, -tähtiä ja -siilejä. Kun taas syvemmällä on suuria kaloja ja rapuja, merisieniä, mustekaloja, koralleja, merikasveja ja monia muita mönkiäisiä. Adrianmeri vilisee värikästä elämää. On sukellettava, jotta tätä ihastuttavaa merimaailmaa voisi kokea konkreettisesti. Yllättäen sukeltaessa voi merielämää katsellessa kohdata myös vanhojen laivojen runkoja ja tutkiskella niitä. On valtavaa seikkailua sukeltaa Adrianmeren syvyyksiin, kokea sen elämää ja nähdä luonnon kauneus omin silmin.

"Ispod peke" -vanhanajan tapa paistaa leipää
Kuten jo alussa mainitsin, Kroatiaa on vaikeata määritellä muutamin sanoin. Sen pitää elää, jota saisi käsityksen mitä Kroatia todella on. Kroatia ei ole pelkkä lomakohde, se on elävä maa. Maa, jonka kansa taistelee pysyäkseen elossa. Kroatian puolesta on veri vuotanut ja samalla on saavutettu kallis itsenäisyys. Kroatian itsenäistymisen maksettiin 10 668 ihmishengellä, 37 180 haavoittelulla ja 7 827 kadonneilla, sekä 30 miljardin dollarin taloudellisella tappiolla. Ei ole ihme, että kroaatit osaavat arvostaa kovasti isänmaataan, pitää sitä kallisarvoisena, mikä puolesta jokainen on valmis kuolemaan. Oletko sinä valmis samaan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

3889.20 - Miten Jugoslavian sota vaikutti minuun?

Vaikka olin vain 3-7 -vuotias Jugoslavian sodan aikana, se on vaikuttanut minuun syvästi. Ensinäkin opin arvostamaan itsenäisyyttä ja vapautta, niin Kroatian kuin Suomenkin. Se, että molemmat kotimaani ovat vapaita, ei ole itsestään selvyys. Se on erittäin suuri lahja, mutta monesti onnistumme unohtamaan sen rauhan aikana. Saamme olla kiitollisia itsenäisyydestämme! Niin Suomen kuin Kroatian itsenäisyyden puolesta on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Osaammeko arvostaa sitä? Toisekseen tämä kokemus rikastutti minua. Ymmärrän mitä on olla sodan jaloissa. Ymmärrän sen kärsimykset. Pelot. Ahdistukset. Turvattomuuden. Levottomuuden. Vihan. Mutta ymmärrän myös sen, miten rakkaus voi muuttaa kaiken sodankin keskellä. Se kun saa kokea rakkautta, toivoa, huolenpitoa, ystävällisyyttä ja omastaan jakamista, siinä on suuri vaikuttava ja muuttava voima. Ennen kaikkea suurin muuttava voima on Jumalan Sanassa, armossa ja rakkaudessa. Kun ihminen pahan keskellä kokee Jumalan huolenpitoa ja ihmis