Siirry pääsisältöön

3889.13 - Sodan arkea ja kissavarkaus

Vuosi vaihtui 1992:ksi ja sota-arki jatkui, vanhempani jakoivat humanitaarista avustusta ihmisille ja siitä syystä pihastamme tuli erittäin suosittu paikka. Aamusta iltaan pilvin pimein ihmisiä tuli kysymään apua. Emme saaneet levätä laisinkaan, siitä jälleen ote rukouskirjeestä 2/92 äitini sanoin: ”On valtava ilo olla kertomassa täällä kyseleville ihmisille Jeesuksesta ja myös auttaa pakolaisia ja köyhiä ihmisiä vaate- ja ruoka-avustuksilla mahdollisuuksien mukaan! Jaoimme ruoka kaksi kertaa viikossa ja vaatteita kerran viikossa. Ja aamulla klo 8 on isot jonot meidän porttien takana, vaikka vasta klo 9 alkaa jako. Erikoisesti ruokajonot ovat suuret, joten olemme saaneet apua kaartilaisilta (sotilailta), jotka valvovat jonoja, että järjestys säilyy ja meidän nuoret kirkkomme jäsenet ja ystävämme ovat auttaneet ruuan jakamisessa Jakovia niin, että 120 - 200 henkilöä saa ruokapakettinsa joka kerta. Tästä jakamisesta seurauksena on se, että ”massoittain” ihmiset tulevat kyselemään avustuksia joka päivä, eivätkä usko selvästi kirjoitettuja plakaatteja, milloin jako tapahtuu. Siksi ovikellot ja puhelimet soivat jatkuvasti, eikä meinaa millään saada hetkeäkään työrauhaa valmistella seurakuntamme tilaisuuksia, mikä on jotenkin välillä raskasta, kun iltapäivät kuluvat joko vierailuilla tai vieraita tulee meille.

Jakov sain senioriltamme määräyksen vastata myös Osijekin ev.lut. seurakunnasta, kunnes sinne saadaan vakituinen pappi. Hän on sopinut seurakuntalaisten kanssa, että hän pitää siellä joka toinen sunnuntai jumalanpalveluksen iltapäivällä klo 15. Nyt ensi sunnuntaina lähdemme ensi kertaa koko perheenä Osijekiin oman jumalanpalveluksen ja uskonnonopetuksen jälkeen.


Kun olimme Suomessa, kaupunkimme molemmat ortodoksipapit olivat paenneet tielle tietämättömille, eivätkä ole vielä palanneet takaisin. Heidän jäsentensä hautajaisia tarvittaessa ovat pitäneet katolliset papit sekä myös Jakov pyydettäessä. Kroatian tunnustamisen jälkeen saatiin vihdoin katuvalot ja koulut alkoivat 27.1., 5 kk myöhässä sodan takia. Yhtenä torstaina rättiväsyneinä halusimme pitää vapaa päivän. Laitoimme eväät ja suuntasimme luontoon eräälle keinojärvelle, mutta sotilas käännytti meidät pois. Yritimme sitten vuorelle. Sielläkin oli sotaharjoitukset ja meidän oli lähdettävä sieltä. Viimein mahdollisuus vielä oli Sava-joen rannalle, mutta sielläkin meitä odotti sama kohtalo. Näin vapaapäivämme päättyi lyhyesti eväiden syöntiin kotonamme. Kaupunkimme on ollut suhteellisen rauhallinen, mutta sotilaita näkyy katukuvassa kohtuullisen paljon. Tällä viikolla ainoa liikennesilta Sava-joen yli Bosnian ja Kroatian väliltä meidän läheltämme räjäytettiin ilmaan, tosin Bosnian puolelta, missä on ollut näinä aikoina myös levotonta. Rukoilkaamme rauhaa myös tänne Kroatiaan, sillä tilanne ei näytä ihan yksinkertaiselta!”

Kissavarkaus
Mirri ja mie pappilan takapihalla.
Muistan hyvin tuon äidin mainitseman vapaapäivän, sillä sinä päivänä meiltä varastettiin Mirri-kissamme. Kun palattiin kotiin epäonnistuneen luontoretken jälkeen, Mirriä ei näkynyt missään, vaikka se oli aina meitä vastassa rappusilla. Mirri oli erittäin uskollinen, rauhallinen ja kiltti kissa, kaikki saivat sitä silittää ja se oli myös erittäin kaunis. Sodan keskellä eräs jatkuvasti pihapiirissämme kävijä oli ihastunut kissaamme niin paljon, että vei Mirrin mennessään ja emme enää nähneet kumpaakaan. Mirrin varastaminen oli ikävä juttu pienelle tytölle, mutta pian sain uuden kissan Mikin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi...

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä...

Sen seitsemää sorttia

Kroatiassa ruoka ja ruokakulttuuri vaihtelevat aluettain. Yhtä yhtenäistä ruokakulttuuria Kroatiassa ei ole, vaan kroatialainen keittiö on monien eri kulttuurien yhdistelmä. Se on huomattavan vaihtelevaa ja aluepainotteistakin. Kroatian ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisämaiseen ja välimerelliseen.  Kroatian sisämainen ruokakulttuuri on saanut vahvoja vaikutteita Itävalta-Unkariin alueelta, ja siinä on jossakin määrin turkkilaisia vaikutteitakin. Tälle keittiölle on tyypillistä ruokavalio vuodenaikojen mukaan,  slow-food – valmistamistapa sekä ruokalajien kirjo konstailemattomasta kansanruoasta aatelistapaisiin juhlaruokiin. Sisä mainen keittiö on aika raskas, varsinkin Välimeren keittiöön verrattuna. Liha on tärkein raaka-aine suunnilleen tässä järjestyksessä: sianliha, siipikarja, naudanliha, riista. Sisämaisessa Kroatiassa syödään – alueesta riippuen – paljon tuorejuustoa,  kalkkunaa ja ankkaa, sianlihasta jalostettuja tuotteita, papupatoja,...