Siirry pääsisältöön

3889.14 - Kranaattisadetta Sava-joen toiselta puolelta

Sodassa aina välillä oli rauhallisempaa ja välillä taas ei. Slavonski Brodia vastapäätä Sava-joen toisella puolella on Bosanski Brod -niminen kaupunki, joka on Bosniaa. Niinpä kun sota laajeni joen toiselle puolelle, se tuntui meilläkin. Alkuun se vaikutti vain niin, että yötä päivää kuulimme siellä tapahtuvien pommitusten ja ampumisten ääniä sekä näkyi suuren pakolaisten määrässä. Ensimmäisen viikon aikana sieltä tuli kaupunkiimme 1500 pakolaista.  Pappilamme ja kirkkomme oli erittäin suosittu pakolaisten kohde, sillä meiltä sai apua. Muistan sen päivittäisen suuren määrän ihmisiä, jotka kävivät pihapiirissämme. Ei ollut rauhaa edes syödä lounasta rauhassa, joten vanhempani laittoivat keskellä päivää tunniksi lukkoon pihamme portit, jotta saimme hetken hengähtää.

Huhtikuussa 1992 serbien valloitettua Bosanski Brodin alkoivat hyökkäykset Bosnian puolelta meidän kaupunkiin, niistä kertoo äitini 4/92 rukouskirjeessämme: ”Vajaa kaksi viikkoa sitten saimme kuulla Sava-joen toiselta puolelta Bosanski Brodista sodan melskettä, jyskettä ja pauketta. Ja kuinka ollakaan, heti sen jälkeen eräänä aamuna klo 5:17 kaupunkimme sireenit herättivät sen vielä nukkuvat asukkaat suoraan kellareihin ja pommisuojiin, jonka jälkeen Bosanski Brodista alkoi sataa kranaatteja kaupunkiimme. Tämä yleishälytys kesti 6 vrk ja 6,5 h, minkä jälkeen oli vajaan kolmen päivän ”hiljaisuus”, kunnes taas sireenit toitottivat yleishälytyksen viikonlopuksi kaupunkiimme. Eilen ja tänään meillä on taas ollut hiljaista. Lieneekö tyyntä myrskyn edellä? Tähän asti on kolme henkilöä kuollut ja toistakymmentä ihmistä haavoittunut kranaattien iskuista ja tarkka-ampujien luodeista kaupungissamme. Poliisit löysivät myös yhden tarkka-ampujan kätköpaikan meidän lähimmästä naapurista, ortodoksisen kirkon tornista! Molempina sunnuntaina yleishälytyksestä huolimatta ihmisiä tuli kirkkoon, niin että saimme pitää jumalanpalveluksen, mutta pyhäkoulu ja nuorten tilaisuudet jäivät riskin takia pitämättä.

Pakolaiset hakemassa avustusta.
Bosnian dramaattisten taistelujen takia pakolaisia virtaa massoittain kaupunkiimme, etupäässä naisia, lapsia ja vanhuksia, kun taas miehet jäävät puolustamaan kotikontujaan. Tällä hetkellä pakolaisia kaupungissamme on reilun 20.000 sijoitettuina mikä mihinkin, yksityisin koteihin, kouluihin ja sinne missä vain on vapaita nurkkia löytynyt. Normaalisti he tulevat vielä rahatta, joten kaupunkilaiset yrittävät auttaa heitä mahdollisuuksien mukaan. Meiltäkin loppui jaettava ruoka, mutta tänään meidän pitäisi saada lasten ruokaa ja vaippoja. Luterilainen maailmanliitto lähettää meille suoraan Unkarista kuorma-autollisen ruokaa ensi viikolla. Myös Saksassa ovat keränneet nimenomaan Slavonski Brodia varten kuorma-autollisen tavaraa, minkä pitäisi saapua lähipäivinä meille jaettavaksi.

Kranaattien putoillessa kaupunkiimme saimme kuulla yhden iloisen uutisen, nimittäin Mario, Jakovin kaukainen sukulainen, neljäs serkku, jos niin voidaan laskea, on tullut uskoon. Hän oli poliisikoulussa Zagrebissa ja kahden vuoden ajan hän usein vieraili luonamme vapaahetkinään. Kävimme hänen kanssaan läpi uskonasioita ja hän lainasi meidän hengellisiä kirjojamme. Viime keväänä hän valmistautui poliisiksi ja joutui töihin Kniniin, yhteen pahimmista kriisialueista. Siellä serbisissit olivat hänet työtovereittensa kanssa ottaneet vangeiksi, pahoinpidelleet ja pieksäneet. Tässä kidutuksessa hän oli muistanut monta kertaa Jakovin sanat, miten ihmisen tarvitsee kääntyä Jumalan puoleen ja miten Jeesus voi antaa sydämeen todellisen rauhan. Vapaaksi päästyään ”raajarikkona” selkänsä ja lonkkiensa vioittumisten takia hän oli lainannut Jakovin veljeltä Billy Grahamin kirjan, Rauha Jumalan kanssa, jonka avulla hän oli saanut tulla uskoon. Tästä ilosta hän meille soitti ja pyysi meitä lähettämään hänelle Raamatun.”
Pikkuserkkuni Mario kärsi pahoin vankina ollessaan, mutta hän löysi kärsimysten keskellä lohdun ja toivon Jumalasta. Jumala on ihmeellinen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Sen seitsemää sorttia

Kroatiassa ruoka ja ruokakulttuuri vaihtelevat aluettain. Yhtä yhtenäistä ruokakulttuuria Kroatiassa ei ole, vaan kroatialainen keittiö on monien eri kulttuurien yhdistelmä. Se on huomattavan vaihtelevaa ja aluepainotteistakin. Kroatian ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisämaiseen ja välimerelliseen.  Kroatian sisämainen ruokakulttuuri on saanut vahvoja vaikutteita Itävalta-Unkariin alueelta, ja siinä on jossakin määrin turkkilaisia vaikutteitakin. Tälle keittiölle on tyypillistä ruokavalio vuodenaikojen mukaan,  slow-food – valmistamistapa sekä ruokalajien kirjo konstailemattomasta kansanruoasta aatelistapaisiin juhlaruokiin. Sisä mainen keittiö on aika raskas, varsinkin Välimeren keittiöön verrattuna. Liha on tärkein raaka-aine suunnilleen tässä järjestyksessä: sianliha, siipikarja, naudanliha, riista. Sisämaisessa Kroatiassa syödään – alueesta riippuen – paljon tuorejuustoa,  kalkkunaa ja ankkaa, sianlihasta jalostettuja tuotteita, papupatoja, unkarilaistyy