Siirry pääsisältöön

3889.15 - Pari pientä ”lomaa” sodan keskellä

"Loma" Unkarissa
Sota-arki oli hetkistä ja rankkaa, niinpä Kroatian ev. lut. kirkon piispa kehotti perhettämme hetkeksi mennä lepäämään pois sodan jaloista. Isä koki, ettei hän voi jättää seurakuntaa ilman paimenta sodan keskellä, niinpä toukokuussa me kahdestaan äidin kanssa lähdettiin Unkariin kuumille lähteille neljäksi päiväksi. Sen muistan siitä reissusta, että oli kunnon helle ja aurinko paahtoi kovasti. Meillä ei ollut mukana aurinkovoidetta, joten ostettiin sellainen sieltä. Tai siis luultiin ostaneemme aurinkovoidetta, mutta se olikin itseruskettavaavoidetta, ja niin me molemmat paloimme kunnolla auringossa. Muistan sen, kun isä tuli meidät hakemaan, me emme jaksaneet tehdä mitään, kun olimme niin punaiset ja voimattomat.

"Loma" Osjekissa
Toinen mukamas ”loma” oli, kun me oltiin pari kolme kuukautta Osijekissa, joka oli yksi isäni vastuulla olevista muista seurakunnista Sl. Brodin lisäksi. Eli toisin sanoen, silloin tehtiin kyllä työtä Osijekissa ja isä kävi säännöllisesti Sl. Brodissa. Osijekissa oli silloin paljon rauhallisempaa kuin meillä. Muistan, että otimme mukaan kissani Mikin ja hänen kanssa leikin Osijekin pappilassa. Mutta eräänä päivänä Mikki juoksi tielle ja jäi auton alle. Emme valitettavasti enää sodan aikana ottaneet uutta kissaa. Osijekin pappilan pihapiirissä asui eräs saksalainen mummo Marika, joka oli hauskaa seuraa. Hän opetti minulle sen siellä olomme aikana saksaa ja niinpä me kaksi puhuttiin keskenämme vain saksaa, mikä ihmetytti vanhempiani.

”Tämän kertaiset terveisemme lähetämme Sinulle täältä Osijekista, minne tulimme 18.8. Sl. Brodissa tapahtuvan jatkuvan tulituksen takia. Koko elokuun sireenit soivat 7-13 kertaa päivässä yleishälytystä ja sen lisäksi oli joka päivä myös muutaman kerran ilmahälytys. Lapset evakuoitiin kaupungista mikä minnekin aina ulkomaita myöten ja muut pysyttelivät tiukasti suurimman ajan elokuusta kellareissaan. Emme pystyneet käymään edes kotikäynneillä tai vain kaupassa, sillä kranaatteja sateli yllättäen ja äkkiarvaamatta kaupunkiin niin, ettei tietänyt, pääseekö enää elävänä takaisin kotiin. Samasta syystä eivät myöskään ihmiset uskaltaneet lähteä sunnuntaisin kirkkoon, sillä tarpeeksi paljon elokuu toi uhreja ja haavoittuneita muutekin. Juuri oli kolme päivää siellä hiljaista, ja ajattelimmekin, että pääsemme palamaan kotiin, mutta eilen taas jysähti kaikella mahdollisella tavalla; maa-maa- sekä ilma-maa-raketeilla, kranaateilla, pommeilla. Meidän vahtimestaripari Drago ja Eva pitävät huolta kirkostamme ja ilmoittelevat meille tilanteesta. Viime aikoina on kranaatteja usein pudonnut kirkkomme ja pappilamme ympärille ja kranaattien sirpaleita on lentänyt särkien jonkun kattotiilen ja joku sirpale on tullut ikkunankin läpi, mutta vahingot ovat tähän asti pienet.
Piispamme suosituksesta tulimme töihin tänne Osijekiin, joka on meidän toinen työalueemme, kunnes tänne saadaan uusi työntekijä. Ja töitä on täälläkin riittänyt vaikka millä mitalla. Ensiksikin piispamme antoi ruoka- ja vaateavustuserän jaettavaksi kirkon jäsenille täällä Osijekissa, Vinkovcissa ja Sl. Brodissa. Ja sen parissa on Jakov ahertanut tehdä töitä. Jakov on myös valvonut Vinkovcin ev. lut. rukoushuoneen korjaustöitä niin, että todennäköisesti päästään siellä pitämään jumalanpalveluksia lokakuusta lähtien. Samalla hän on löytänyt uusia ev. lut. kirkon jäseniä siellä.”
kirjoittaa äiti 9/92 rukouskirjeessä.

Kirjeessä 10/92 äitini kirjoitti seuraavasti, juuri kun olimme palaneet Osijekiin kolmen päivän reissulta Unkarista: ”Saaralta viimeisenä konferenssipäivänä Unkarissa alkoivat kyyneleet virrata pitkin poskia ja hän hiljaa itki. Kysyin häneltä, että miksi hän itki. Hän vastasi: ”Minä tahtoisin kotiin Sl. Brodiin, mulla on ikävä sinne.” Ei ihme, olihan hän ollut reilun kuukauden kotoa poissa ja sitten vielä Unkarissa, missä ei kieltäkään ymmärtänyt. Muukalaiseksi hän itsensä tunsi. Toisaalta vaikka hän tiesi taistelut, ahdistukset Sl. Brodissa, hän tahtoi kotiin. Niinhän on, että meidänkin ihana päämäärämme on oikea taivaallinen koti. Jeesus kuoli puolestamme, kodin lahjoitti eksyneille. Maailmamme on koditon, Hänen luonaan kotimme on. Ja sinne me käymme monen ahdistuksen kautta, mutta kerran perillä Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet silmistämme, eikä siellä ole kipua, murhetta, ei sairautta, ei kuolemaa. Rohkaiskoon ja virvoittakoon Herra meitä jokaista Sanallaan tätä taivaallista iloa kohti!”

"Loma" Kutinassa
Lisäksi muistan myös sellaisen ”loman”, kun oltiin parin viikon verran Kutinassa tuuraamassa suomalaisia lähettejä. Kutinassa oli ainakin sillä hetkellä rauha ja siellä sai liikkua vapaasti. Niinpä muistan, että sen lisäksi, että pidettiin ko. seurakunnan tilaisuuksia, käytiin päivittäin uimassa ulkoaltailla. Kerran sinne mennessämme päätin kävellä silmät kiinni ja päädyin nokkospuskaan. Voi sitä itkua, kun koko keho oli tulessa! Nämä muutamat ”lomat” sodan keskellä antoivat voimaa jaksaa. Mutta ennen kaikkea koko meidän perheelle voimaa ja jaksamista antoi Jumala sekä sukulaisten ja ystävien jatkuvat rukoukset!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

3889.20 - Miten Jugoslavian sota vaikutti minuun?

Vaikka olin vain 3-7 -vuotias Jugoslavian sodan aikana, se on vaikuttanut minuun syvästi. Ensinäkin opin arvostamaan itsenäisyyttä ja vapautta, niin Kroatian kuin Suomenkin. Se, että molemmat kotimaani ovat vapaita, ei ole itsestään selvyys. Se on erittäin suuri lahja, mutta monesti onnistumme unohtamaan sen rauhan aikana. Saamme olla kiitollisia itsenäisyydestämme! Niin Suomen kuin Kroatian itsenäisyyden puolesta on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Osaammeko arvostaa sitä? Toisekseen tämä kokemus rikastutti minua. Ymmärrän mitä on olla sodan jaloissa. Ymmärrän sen kärsimykset. Pelot. Ahdistukset. Turvattomuuden. Levottomuuden. Vihan. Mutta ymmärrän myös sen, miten rakkaus voi muuttaa kaiken sodankin keskellä. Se kun saa kokea rakkautta, toivoa, huolenpitoa, ystävällisyyttä ja omastaan jakamista, siinä on suuri vaikuttava ja muuttava voima. Ennen kaikkea suurin muuttava voima on Jumalan Sanassa, armossa ja rakkaudessa. Kun ihminen pahan keskellä kokee Jumalan huolenpitoa ja ihmis