Siirry pääsisältöön

3889.16 - Sireenien soidessa

Vaikka yleishälytyksiä oli jatkuvasti, ihmiset tulivat kirkkoon uskollisesti. Jälleen kerran yleishälytyksen soidessa sunnuntain jumalanpalveluksessa kastettiin seurakuntaamme kolme uutta jäsentä. Se oli jännää huomata, miten sodan keskellä ihmiset ruoan ja vaatteiden lisäksi etsivät Jumalaa. Meidän seurakunnassa Sl. Brodissa sodan alussa oli vain 14 jäsentä, mutta sodan aikana jäsenmäärä kasvoi 800:aan. Toki sodan loputtua osa muutti takaisin kotikonnuille tai lähti työn perässä muualle, joten seurakuntaamme jäi 400 jäsentä. Joka tapauksessa seurakuntamme kasvoi alkutekijöistä suuresti. Suuri ihme oli se, että seurakuntamme koostui seitsemästä eri kansallisuudesta ja, että he kaikki istuivat vierekkäin kirkossa ilman vihaa ja rakastivat toisiaan. Seurakuntamme oli elävä osoitus siitä, että rakkaus voitti vihan. Lisäksi sodan aikana ja sen jälkeenkin isäni hautasi satoja serbejä, koska ortodoksipapit olivat karanneet kaupungistamme ja room. katollisilla papeilla ei ollut lupa haudata heitä. Ja niin monet surevat serbit löysivät hautajaisten jälkeen Jeesuksen, josta heillä ei ollut harmainta aavistustakaan.

Koulut jouduttiin sodan aikana sulkemaan vähän väliä lyhemmäksi tai pidemmäksi ajaksi tilanteesta riippuen, joten lapset eivät saaneet kunnolla opetusta. Joskus koulut olivat suljettuina jopa 3-6 kk. Samasta syystä vanhempani eivät voineet pitää uskonnontunteja seurakuntamme lapsille ja nuorille. Kroatia on siis roomalaiskatollinen maa ja kouluissa pidetään vain room. katollisia uskonnontunteja. Jos et ole katollinen, joudut käymään oman uskontosi uskonnontunteja koulun ulkopuolella, mutta niiden arvosanat kylläkin merkataan koulun kirjoihin.

Kirjeitä pommitusten keskeltä
”Sota jatkuu täällä Sl. Brodissa. Yleishälytys on ollut voimassa nonstop jo kohta neljä kuukautta. Sen lisäksi usein on ollut myös ilmahälytyksiä. Pari viikkoa sitten vihollisjoukot lähettivät kaupunkiimme maa-maa-raketteja kahtena päivänä, joiden käyttö on kielletty. Eikä ihme, kun ko. raketti, jossa on 1000 kg räjähdysainetta, räjähtää jonkun rakennuksen kohdalla, arvata saattaa, mitä siitä jää jäljelle. Suoranainen ihme on ollut, että sireenien soidessa ja kranaattien putoillessa kaupunkiimme ihmisiä tulee siitä huolimatta sunnuntaisin jumalanpalveluksiin, ettei yhtenäkään sunnuntaina ole jäänyt jumalanpalvelus pitämättä.

Eräänä iltana kuulimme outoa lehmän ammumista, mikä jatkui koko yön. Aamulla näimme, että lehmä oli sidottu räjähtäneen ortodoksikirkon viereen. Seuraavana päivänä huomasimme yllätykseksemme, että todella lehmät ovat muuttaneet kaupunkiimme ja tallustelevat pitkin katuja. Myöhemmin saimme tietää, että oli tapahtumassa Bosnian puolelta todellinen exodus Kroatian puolelle. Ainoastaan lauantaipäivän kuluessa tuli rajan yli kaupunkiimme 18.000 pakolaista lehmineen ja tavaroineen, jonka he olivat onnistuneet saamaan käsiinsä. Kaupunkimme ei pysty enää ottamaan vastaan pakolaisia, koska heille ei ole paikkaa, ei ruokaa tarjota entisten pakolaisten lisäksi. Sama koskee koko Kroatiaa. Pakolaistilanne on todella täällä hälyttävän dramaattinen, jos Kroatia ei saa apua ulkoapäin. Mekin jaamme viimeisen ruoka avustuksen ensi lauantaina ja emme tiedä, saadaanko enää ruokaa jakeluun tämän kesän aikaan.”
kirjoittaa Marja-Liisa 7/92 kirjeessä.

Taas 8/92 kirjeen katkelma kuuluu näin: ”Kun palasimme lauantaina kotiimme, sireenit toivottivat heti meidät tervetulleiksi. Koko iltapäivän oli jatkuvasti ilma- ja yleishälytyksiä, yhdessä ja erikseen. Kerran koko kaupunkimme tärisi pamahduksesta, kun taas lähettivät kolme maa-maa-rakettia keskustaan, jonka jäljet olivat tuhoisat. Sunnuntaina tilanne jatkui samanlaisena, etteivät ihmiset uskaltaneet lähteä kellareistaan mihinkään ja jumalanpalveluskin jäi tällä kertaa pitämättä. Tällaista kiivasta pommitusta kranaatein, raketein ja pommein on kestänyt jo n. 2 viikkoa kaupungissamme. Uhrit, haavoittuneet ja materiaaliset vahingot ovat järisyttävät. Rukoilemmehan, että tämä kauhea sota keskitysleireineen saisi loppua niin kaupungistamme kuin koko Balkanilta!!!

Meitä on lohduttanut suuresti tänä sekamelskaisena, pimeänä, sotaisena aikana Vapahtajamme lupaus: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tämä suurenmoinen lupaus koskee Sinua ja minua, kaikkia Herran omia! Ja mikä on ihmeellisintä, Herra on uskollinen eikä petä. Hän on aina läsnä meidän kärsimyksissämme, sairauksissamme, ahdistuksissamme, elämämme myrskyissä, pimeyksissä, itkuissamme, eikä vain passiivisena sivustakatsojana, vaan nostaa, kantaa, parantaa ja pelastaa toimien meidän iankaikkiseksi parhaaksi. Ja Hän on meidän kanssamme heikkouksissamme, epäonnistumisissamme, puutteissamme, kurjuuksissamme uskollisesti matkamme loppuun asti ja viimein vie meidät kuoleman virran yli luvattuun iankaikkiseen iloon, missä hän pyyhkii kyyneleet silmistämme, missä ei ole enää kipua, ei tuskaa, ei sairautta.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Sen seitsemää sorttia

Kroatiassa ruoka ja ruokakulttuuri vaihtelevat aluettain. Yhtä yhtenäistä ruokakulttuuria Kroatiassa ei ole, vaan kroatialainen keittiö on monien eri kulttuurien yhdistelmä. Se on huomattavan vaihtelevaa ja aluepainotteistakin. Kroatian ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisämaiseen ja välimerelliseen.  Kroatian sisämainen ruokakulttuuri on saanut vahvoja vaikutteita Itävalta-Unkariin alueelta, ja siinä on jossakin määrin turkkilaisia vaikutteitakin. Tälle keittiölle on tyypillistä ruokavalio vuodenaikojen mukaan,  slow-food – valmistamistapa sekä ruokalajien kirjo konstailemattomasta kansanruoasta aatelistapaisiin juhlaruokiin. Sisä mainen keittiö on aika raskas, varsinkin Välimeren keittiöön verrattuna. Liha on tärkein raaka-aine suunnilleen tässä järjestyksessä: sianliha, siipikarja, naudanliha, riista. Sisämaisessa Kroatiassa syödään – alueesta riippuen – paljon tuorejuustoa,  kalkkunaa ja ankkaa, sianlihasta jalostettuja tuotteita, papupatoja, unkarilaistyy