Siirry pääsisältöön

3889.19 - Sodan arvet

Sodan loputtua
Sota pikkuhiljaa loppui eri paikkakunnilla eri tahtiin. Viimeisimpien joukossa vapautui Kninin kaupunki. Sodan jäljet olivat tuhoisat. Harva oli se rakennus, johon ei ollut mikään osunut. Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa palata koteihinsa, jotka olivat raunioina. Sen lisäksi, että heidän kodit olivat maan tasalla, myös monen perheen jäsenet olivat sodassa surmatut, kateissa tai haavoittuneita. Näiden ihmisten tuska oli sanoin kuvamaton! Tunnen yhden naisen, joka menetti sodan aikana miehensä, molemmat pojat, kotinsa ja elantonsa. Voitte vain kuvitella hänen tuskaa ja surua. Eikä tämä ollut ainoa tapaus, monilla oli aivan samantapainen tilanne.

Ihmiset olivat lohduttomia, väsyneitä, nälissään ja kylmissään – kaikkensa menettäneitä. Ilo oli suuri niillä, joiden perhejäsenet olivat elossa. Mutta suru oli valtava niillä, joiden isät, äidit, pojat, tyttäret, vävyt, miniät, lapsenlapset ja sukulaiset olivat kadonneitten listalla tai sodassa surmatut. Hyvin muistan niiden ihmisten kasvot jotka tulivat meille seurakuntaan surullisin silmin etsimään lohtua, saamaan toivoa ja sammuttamaan sisäistä janoaan. Sota oli valtavan traumaattinen asia monille ihmisille, jotka ennen sotaa elivät sulassa sovussa serbien kanssa. He kokivat valtavan suuren järkytyksen kun heidän vanhat naapurit, kylän ystävälliset serbit, hyökkäsivät aivan yllättäen heidän kimppuunsa, ajoivat heidät kodeistaan, ryöväsivät heitä ja uhkasivat aseilla. Näistä kokemuksista ei helpolla toivuta.

Sodan kauheat kertomukset keskitysleireistä ovat järkyttävät. Ihmisiä siellä lyötiin, rääkättiin, kidutettiin ja hyväksi käytettiin – heitä kohdeltiin pahemmin kuin eläimiä. Muistan, kun aika pian sodan loputtua vanhempieni kanssa lähdettiin Vukovariin (sodassa eniten kärsineeseen kaupunkiin), sopiakseen hengellisten radio-ohjelmien lähetyksistä paikallisen Radio-Vukovarin kautta. Kyseinen kaupunki oli aivan raunioina, järkyttäviä näkymiä kaikkialla. Silloin Vukovarin rauhaa oli turvaamassa poliisipartiossa aina yksi kroaatti ja yksi serbi, joten kun kysyimme apua poliiseilta, vahingossa kysyimme apua serbiltä eikä kroaatilta, joka ohjasi meitä tietenkin serbialaiseen radio-Vukovariin. Saavuttuamme siihen paikkaan, missä kyseinen serbialainen radio oli, paikka oli jäätävän näköinen. Kaikki oli rauniona – autot, talot, puut, tiet, aidat. Isän mentyä neuvottelemaan sisään serbien radio-Vuokvariin, äidin kanssa jäimme kävelemään ja odottamaan ulos. Kävelimme samaa katua edes takaisin, sillä emme uskaltaneet poiketa tieltä pois, ettemme olisi joutuneet miinoja kohtaamaan. Siinä kadun varrella oli iso piha, jossa oli pari kolme isoa peltihallia. Muistan äidin kanssa ihmetelleeni sitä paikkaa, kun kylmät väreet kulkivat pitkin selkäydintä, mutta emme siitä sen enempää ajateltu. Muutaman viikon päästä tästä tapahtumasta, televisiosta tuli joku ohjelma joka kertoi keskitysleireistä sodan aikana ja siinä oli myös tämä kyseinen paikka.

Vaikka sota loppui, sen vaikutukset yhä näkyvät
Yksi monista sodan muistomerkkeistä.
Nykyäänkin Kroatiassa on ihmisiä joiden läheiset ovat vielä kateissa sodan jäljiltä. He voivat olla paenneet ulkomaille tai kuolleet sodassa ja haudattu joukkohautoihin – sitä ei tiedetä. Mutta kadonneita on edelleen olemassa, eikä heidän jäljilleen ole helppoa päästä. Kadonneiden sukulaisilla ei ole helppoa, mutta elämän jatkuttava on. Vaikka vuosia on jo vierinyt, heillä on vielä pieni toivon pilkahdus syvällä sydämissään siitä, jos sittenkin löytyisivät kadonneet läheiset. Toivossa on hyvä elää! Vaikka sota on jo ohi, vieläkin saattaa Kroatiassa nähdä raunioita rakennuksia, miinapeltoja ja sodassa maatansa puolustaneitten ihmisten muistomerkkejä. Sota ohi on, mutta muistot ja haavat pysyvät!

Vaikka sota on täynnä vihaa, väkivaltaa ja epätoivoa, sodan loppuminen ja kotiinpaluu on toivon ja uskon asia, sekä ilon juhla. Sodassa ei ole mitään hyvää, mutta sen loppumisessa on riemuitsemisen aihetta. Muistan kuulleeni sen helpotuksen ja huokauksen monien aikuisten huulilta sodan loputtua. Sota on ohi! Kuinka ihanilta kuulostivatkaan nuo sanat kärsivien korvissa. Vaikka sodan loppumisesta iloittiin, kotiinpaluu ei ollut helppoa. Osalla koti oli maan tasalla, osalla kodin ympäristö oli miinoitettu, osalla kotiin paluu tuotti tuskaa, sillä nyt he siellä joutuivat yksin asumaan. Kotiinpaluu tarkoitti monilla kaiken alusta rakentamista, sillä sodan jälkeen sitä vasta nähtiin miten tuhoisat olivat sodan seuraukset.

Vaikka sota on ohi, sodan muistot pysyvät. Kroatian puolesta on veri vuotanut ja saavutettu kallis itsenäisyys. Kroatian itsenäistymisen maksettiin 14 912 ihmishengellä, 37 180 haavoittelulla ja 7 827 kadonneilla, sekä 30 miljardin dollarin taloudellisella tappiolla (tieto Kroatian tilastoista). Ei ole ihme, että kroaatit osaavat arvostaa kovasti isänmaataan, pitää sitä kallisarvoisena, mikä puolesta jokainen on valmis kuolemaan. Kroatian hallituksen vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen tuloksen mukaan Jugoslavian sodan aikana kadonneita ihmisiä on vielä jäljellä 1571. Yhteensä sodassa on kuollut noin 21 000 – 22 000 ihmistä. Sodan aikana Kroatian pakolaisia oli noin 550 000, joista vielä 150 000 on ulkomailla. Itsenäisyyden hinta oli kallis, mutta se kannatti. Olen kiitolinen Jumalalle vapaasta Kroatian maasta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Sen seitsemää sorttia

Kroatiassa ruoka ja ruokakulttuuri vaihtelevat aluettain. Yhtä yhtenäistä ruokakulttuuria Kroatiassa ei ole, vaan kroatialainen keittiö on monien eri kulttuurien yhdistelmä. Se on huomattavan vaihtelevaa ja aluepainotteistakin. Kroatian ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisämaiseen ja välimerelliseen.  Kroatian sisämainen ruokakulttuuri on saanut vahvoja vaikutteita Itävalta-Unkariin alueelta, ja siinä on jossakin määrin turkkilaisia vaikutteitakin. Tälle keittiölle on tyypillistä ruokavalio vuodenaikojen mukaan,  slow-food – valmistamistapa sekä ruokalajien kirjo konstailemattomasta kansanruoasta aatelistapaisiin juhlaruokiin. Sisä mainen keittiö on aika raskas, varsinkin Välimeren keittiöön verrattuna. Liha on tärkein raaka-aine suunnilleen tässä järjestyksessä: sianliha, siipikarja, naudanliha, riista. Sisämaisessa Kroatiassa syödään – alueesta riippuen – paljon tuorejuustoa,  kalkkunaa ja ankkaa, sianlihasta jalostettuja tuotteita, papupatoja, unkarilaistyy