Siirry pääsisältöön

3889.17 - Uusia tuulia seurakuntatyössä

Isäni ainoana pappina Itä-Kroatiassa
Loppuvuodesta 1992 Sl. Brodin pommitukset alkoivat olla rauhoittumaan ainakin hetkellisesti. Siitä huolimatta vaikka on ollut hetken aikaa rauhallista, ihmiset olivat peloissaan, sillä sissit olivat valloittaneet joen toisen puolen. Voimassa oli edelleen yleishälytys ja ulkonaliikkumiskielto klo 23-5 välillä. Suurin osa koululaisista oli siirretty ympäri Kroatiaa kouluihin, koska koulut olivat säpäleinä. Tämän järjestelyn takia meidänkin seurakunnan lapset ja nuoret olivat kuka missäkin. Siitä huolimatta vanhempani jäljelle jäänneille lapsille ja nuorille pitivät uskonnontunteja. Ja he saivat lapsiin pientä toivonkipinää sovittuaan, että jouluaattona oli tulossa joulujuhla, johon lapset harjoittelivat sitten jotain ohjelmaa.

1/93 kirjeessä kerrotaan näin joulujuhlastamme: ”Joulunaaton perhejuhlassamme saimme kokea Jumalan siunausta ja läsnäoloa. Herra kutsui juhlaamme n. 140 ihmistä. Lasten vanhemmat näyttelivät jouluevankeliumin lasten yllätykseksi tällä kertaa, joka oli hyvin puhutteleva. Sen lisäksi lapset esittivät oman mielenkiintoisen jouluohjelmansa ja Jakov piti jouluaaton saarnan. Illan päätteeksi jaoimme 52 joulupakettia lapsille heidän ilokseen. (Teimme nimittäin 100 joulupakettia yhteensä, joista loput jaoimme Vinkuvissa ja Soljanissa jouluna.)

Niin, uudeksi työalueeksi olemme saaneet Soljanin slovakialaisen ev. lut. seurakunnan, 92 km päässä Sl. Brodista, Serbian ja Bosnian rajojen kulmauksessa. Nimittäin tämä seurakunta kuului slovakialaiseen ev. lut. kirkkoon, joka on Vojvodinassa, Serbian puolella. Kroatian itsenäistyttyä Soljani kuuluu Kroatiaan ja näin he ovat halukkaat liittymään Kroatian ev. lut. kirkkoon ja pitämään jumalanpalvelukset kroatian kielellä. Ja näin Jakov sai heiltä kutsun hoitaa heidän seurakuntaansa. Olemme pitäneet kaksi kertaa siellä jumalanpalveluksen ja tilanne näyttää hyvin lupaavalta. Ihmisiä tulee jopa enemmän kuin Vinkovcin kirkkoon, josta melkein puolet on lapsia ja nuoria, joten olisi ihanteellista aloittaa sielläkin jumalanpalvelusten lisäksi lapsille uskonnonopetus, kun vain voimavaroja riittäisi.”

Yhdessä vaiheessa sodan aikana isäni oli ainoa Itä-Kroatian ev.lut. pappi, joka hoiti kaikkia sen alueen seurakuntia, kunnes Osijekiin saatiin uudet työntekijät. Sen jälkeen meille jäi vain Sl. Brod, Vinkovci ja Soljani. Muistan ainaiset matkustelut sunnuntaisin näiden seurakuntien välillä. Se oli rankkaa, mutta myös antoisaa. Äiti kirjoittaa 2/93 kirjeessä seuraavasti: ”Sunnuntait meillä ovat työntäytteisiä, sillä ensin pidämme jumalanpalveluksen täällä Brodissa, jonka jälkeen minulla on lasten uskonnontunti ja Jakovilla rippikoulutunti. Sitten kiireellä syömme, jonka jälkeen suuntaamme matkamme joka toinen sunnuntai Vinkovciin ja joka toinen Soljaniin, missä meillä on ensin jumalanpalvelus ja sen jälkeen molemmilla lasten ja nuorten opetustunnit. Kanttoria emme ole löytäneet millään paikkakunnalla toistaiseksi, joten minä yritän yksinkertaisesti hoidella kanttorin tehtäviä edelleen joka seurakunnassa.”

Isiä auttamassa humanitaarisen avustuksen jaossa.
Humanitaarista avustusta jakamassa 
Sota jatkui ja pakolaisia riitti pilvin pimein. Niinpä aina kun saimme humanitaarista avustusta jaettavaksi, ne menivät kuin kuumille kiville. Muistan myös sen, että vaikka olin alle kouluikäinen, olin mukana auttamassa isääni avustusten jakamisissa ja samalla näin ihmisten hädän, kun kaikki tavarat jäivät sodan jalkoihin ja jäljellä oli vain se mitä itse kullakin päällä oli paon hetkellä. Joskus avustuksia tuli pakettiautollisen verran, joskus kuorma-autollisen ja joskus taas tuli 60 tonnia kerralla. Joskus nämä avustuskuormat olivat vain yhtä tavaraa (esim. lämmitysuunia, perunaa ja lastenvaatteita), joskus ne olivat sekalaista tavaraa. Muistan miten kerran tuli rekka-autollinen isoja perunasäkkejä, siinä olikin hommaa saada kuorma purettua yleishälytyksen ollessaan voimassa. Muistan myös erään kerran kun pääsiäisen tienoilla tuli Suomesta avustuskuorma, kaikki muu meni hyvin jakeluun, mutta mämmi ei. Kuorman mukana tuli lavallinen mämmiä, joka on kroaateille vieras ruoka, niinpä kukaan ei sitä halunnut. Mikä oli lopputulos? Meidän perheestä oli väärin heittää mämmit roskiin, joten yritimme itse syödä niitä. Siitä seurasi mämmiöverit, mämmi tuli jo korvista ulos. Ja edelleenkään mie en pysty kunnolla nauttimaan mämmistä.

Perunaa tuli runsaasti jaettavaksi pakolaisille.
”Eräs roomalaiskatolinen pappi hyökkäsi kirkkoamme vastaan paikallisessa radio-ohjelmassaan ja kielsi katollisia tulemasta kirkkoomme. Ehkä tämä hyökkäys kääntyi mainokseksi kirkkomme suhteen, koska viimeisen kuukauden aikana jumalanpalveluksissamme on ollut ihmisiä aina seisomassa, kun ei ole tarpeeksi penkkejä kirkossamme. Myös teeillassa kävi niin, että osa ihmisistä joutui kääntymään ovelta pois, kun ei ollut tarpeeksi paikkoja, ja osa jäi käytävään seisomaan. Huokauksenamme Herralle on, kunpa saisimme rakennettua joskus kellariimme kunnon kirkkosalin, että kaikki mahtuisivat ja eikä kenenkään tarvitsisi kääntyä ovelta pois.” kirjeessä 6/93 luki.

Sota oli aika hektistä aikaa, eikä oikein ollut aikaa levolle. Niinpä keskellä sotaa isäni sairastui sepelvaltimotautiin. Keskellä hektistä sota-arkea ei ollut aikaa eikä mahdollisuuttakaan mennä lääkäriin, joten se todettiin isälleni vasta sodan lopussa. Siitä huolimatta isä selvisi tästäkin vaivasta, kiitos Jumalalle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Tunnetko naapurisi?

Ovet vierekkäin Havahduin tällä viikolla siihen, että suomalaiset eivät tunne naapureitaan kovin hyvin. Emme edes tiedä lähinaapurin etunimeä puhumattakaan mistää muusta. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Lähinaapureistani tiedän vain todella vähän. Tiedän lähinaapureistani vain seuraavat asiat: yhden naapurin ammatin, toisen naapurin muun maan kansalaisuuden ja kolmannen naapurin lemmikkikoiran nimen. Ja siihen se jää. Se on järkyttävää, sillä olen asunut heidän naapurina jo yli 2,5 vuotta, enkä vieläkään ole oppinut tuntemaan heitä. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kun kohdataan, vaan moikataan. That's it. Kroatiassa asia on täysin päinvastainen. Siellä tunnetaan naapurit todella hyvin. Mm. Kroatiassa tiedetään milloin on minkäkin naapurin syntymäpäivä ja ketkä ovat hänen sukulaiset, missä naapuri on töissä ja kenen kanssa hän viettää aikaansa, mikä on naapurin lempiruoka ja mikä on hänen paha tapansa. Siellä jopa tiedetään enemmänkin, kuin mitä naapuri itse tietää itsest