Siirry pääsisältöön

3889.10 - Pommisuojan turvassa

Meidän pappilassa oli pommisuoja, mutta alkuun sinne ei päässyt kuin ulkokautta. Ulkona juokseminen ilmahälytysten aikana oli vaarallista. Niinpä isäni teki eteiseen lattiaan aukon, josta pääsi kellariin pommisuojaan sisäkautta. Nyt ei enää tarvinnut kiertää ulkoa kautta pommisuojaan. Meidän kadulla olivat erittäin harvassa pommisuojat, joten aina kaikki naapurit ja ohikulkijat ilmahälytysten soidessa juoksivat meille suojaan. Ihmiset, jotka sinne tulivat, olivat yleensä hätääntyneitä ja peloissaan. Äitini kertoi, että kerran kun oli taas pommisuojamme täynnä pelokkaita ihmisiä, olin kovaan ääneen sanonut: ”Ei ole hätää, Jeesus meitä varjelee!”. Se oli rohkaissut ihmisiä ja sen sijaan, että olisivat pelokkaina kuunnelleet hiljaisuutta, he alkoivat rukoilemaan ja laulamaan virsiä. Tietämättäni olin rohkaissut ympäröiviä ihmisiä.
Sisäänkäynti eteisestä pommisuojaan.

Jonain toisena kertana kun oli pommisuoja täynnä ihmisiä, tapasin Mirnan, minua vuoden nuoremman tytön, jonka kanssa nopeasti ystävystyttiin pommituskoneiden lentäessä yllämme. Me leikittiin pommisuojassa, samalla kun huolestuneet ihmiset kuuntelivat hiljaa radiosta uutisia. Hänen äitinsä Neda alkoi käymään seurakunnassamme ja niin Mirnasta ja minusta tuli parhaat kaverit. Löysin elinikäisen ystävän pommitusten aikana. Yhteiset sodan kokemukset tekivät meidän ystävyydestä pesunkestävän.

Yö pommisuojassa
Monesti oli läpi yön pommitusvaara, jolloin kehotettiin ihmisiä pysymään pommisuojassa koko ajan. Yhtenä sellaisena yönä mentiin äidin kanssa nukkumaan kellariin pommisuojaan, isän jäädessä yläkertaan. Kellarissamme säilytettiin myös polttopuita. Sinä yönä kumpikaan meistä ei saanut unesta kiinni, sillä siellä vilisi ötököitä ja hiiriä. Niiden rapinat ja äänet eivät hiljenneet missään vaiheessa. Aamulla äidin kanssa oltiin rättiväsyneitä, mutta isä oli pirteä. Se oli meidän eka ja vika yö kellarissa.

Muistan myös sen kerran kun me pienen rauhallisen hetken aikana, jolloin ei ollut yleishälytystä voimassa, tilattiin polttopuita pappilaan ja kirkkoon. Ne tuotiin meille pihaan kokonaisina puina, niinpä meidän oli alettava pilkkoa niitä. Muutama seurakuntalainenkin tuli apuun. Yhdessä niitä pilkottiin ja kannettiin kellariin. Yhtäkkiä alkoi soimaan ilmahälytyksen sireeni ja meillä oli vielä kauhea kasa puita pilkkomatta. En tiedä miten, mutta yllättäen yhä useampi naapuri ja seurakuntalainen tulivat auttamaan meitä ilmahälytyksestä huolimatta. Suurella joukolla ihmisiä saatiin puut pilkottua ja kannettua kellariin muutamassa hetkessä ja niinpä me kaikki myös pääsimme pommisuojaan turvaan. Ei mennyt montaakaan hetkeä siitä, kun viimeiset meistä pääsivät sisälle, niin alkoivat pommituskoneet lentämään yllämme. Taas kerran Jumala varjeli meitä ja lähetti monia apukäsiä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Sen seitsemää sorttia

Kroatiassa ruoka ja ruokakulttuuri vaihtelevat aluettain. Yhtä yhtenäistä ruokakulttuuria Kroatiassa ei ole, vaan kroatialainen keittiö on monien eri kulttuurien yhdistelmä. Se on huomattavan vaihtelevaa ja aluepainotteistakin. Kroatian ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisämaiseen ja välimerelliseen.  Kroatian sisämainen ruokakulttuuri on saanut vahvoja vaikutteita Itävalta-Unkariin alueelta, ja siinä on jossakin määrin turkkilaisia vaikutteitakin. Tälle keittiölle on tyypillistä ruokavalio vuodenaikojen mukaan,  slow-food – valmistamistapa sekä ruokalajien kirjo konstailemattomasta kansanruoasta aatelistapaisiin juhlaruokiin. Sisä mainen keittiö on aika raskas, varsinkin Välimeren keittiöön verrattuna. Liha on tärkein raaka-aine suunnilleen tässä järjestyksessä: sianliha, siipikarja, naudanliha, riista. Sisämaisessa Kroatiassa syödään – alueesta riippuen – paljon tuorejuustoa,  kalkkunaa ja ankkaa, sianlihasta jalostettuja tuotteita, papupatoja, unkarilaistyy