Olen slavonialainen, kroatialainen, savolainen, dalmatialainen, karjalainen, suomalainen sekä kaikkea niiden välistä. Olen suomalais-kroatialainen ja kroatialais-suomalainen, kahden maan ja kulttuurin sekoitus. Synnyin Jugoslaviassa Kroatian osavaltion pääkaupungissa Zagrebissa keväällä 1988. Synnyin Marja-Liisan ja Jakovin perheeseen.
Vanhempieni tarinat
Äitini Marja-Liisa on lähtöisin Nilsiästä kuusihenkisestä perheestä. Hän on vanhin lapsista. Perheellä oli maatila järven rannalla. Vaikka Nilsiä oli körttipitäjä, niin äitini perhe ei tunnustautunut herännäisiksi, vaikkakin niissä piireissä pyörivät jonkin verran. Lukion jälkeen äitini muutti Turkuun opiskelemaan pääaineenaan kemiaa. Siellä hän sai tulla uskoon. Niinä aikoina äidilläni heräsi kiinnostus lähetystyöhön ja hän Jumalalle lupasi lähteä lähetystyöhön jonain päivänä. Muutaman vuoden päästä Marja-Liisa löysi itsensä Jugoslavian aktiosta, jolloin hän sai sydämelleen jugoslavialaiset ihmiset. Siitä seurasi se, että hän haki lähetystyöntekijäkurssille ja pääsi mukaan. Vuonna 1982 äitini lähti lähetystyöhön kommunistiseen Jugoslaviaan Kroatian osatasavaltioon. Kommunismin takia äitini oli siellä ”piilolähetystyössä” ja hän tuli mukamas jatkamaan opiskelujaan farmaseuttisten aineiden parissa, sillä Jugoslaviaan ei saanut tulla lähetystyöntekijöitä. Äitiäni häiritsi tämä pakollinen opiskelu ja hän alkoi rukoilemaan, että enää ei tarvitsisi peittää sitä totuutta, että on oikeasti siellä lähetystyössä. Äiti ei osannut aavistaakaan millä tavalla hän saisikaan rukousvastuksensa...
Isäni Jakov on kotoisin Kroatian Dalmatian maakunnasta pienestä Koprno -nimisestä kylästä. Perheeseen kuului kahdeksan jäsentä. Perheen pääelinkeino oli maatalous. Ukkini pakotti isääni, vanhimpana poikana, sunnuntaisin kirkkoon latinan kieliseen messuun, mistä isäni ei oikein pitänyt, koska hän ei ymmärtänyt mitään messusta. 17 -vuotiaana isä muutti töiden perässä Splitiin kivenhakkaajaksi. Siellä hän yritti löytää katollisesta kirkosta hengellistä ravintoa, mutta se ei tuottanut tulosta. Kerran vahingossa Jakov löysi radioaseman, jossa kerrottiin kroatiankielellä evankeliumia. Se oli ensimmäinen kerta kun isäni kuuli omalla kielellään Raamatun sanaa. Siitä syttyi kipinä, jonka seurauksena monen mutkan kautta isä päättyi Zagrebiin opiskelemaan luterilaiseen teologiseen tiedekuntaan papiksi. Samalla isä alkoi rukoilemaan, että löytäisi itsellensä vaimon, jonka kanssa voisi yhdessä tehdä Jumalan valtakunnan työtä.
Erään kerran äitini esimies pyysi äitiäni menemään mukaan opiskelijailtaan. Niinpä äiti sinne meni ja siellä vanhempani ensimmäistä kertaa kohtasivat. Isä tiesi heti ensi kohtaamisesta, että äitini on se oikea. Äiti taas pyysi Jumalalta kolme mahdottomalta tuntuvaa merkkiä, että onko Jumalan tahto, että hän ja isäni menevät naimisiin. Ja äiti sai ne kaikki kolme merkkiä. Niinpä vanhempani vihittiin Nilsiän kirkossa vuonna 1985. Samalla äidin ei enää tarvinnutkaan pakko-opiskella, sillä Jumala järjesti asian paremmin kuin äitini osasikaan kuvitella.
Vanhempieni tarinat
Äitini Marja-Liisa on lähtöisin Nilsiästä kuusihenkisestä perheestä. Hän on vanhin lapsista. Perheellä oli maatila järven rannalla. Vaikka Nilsiä oli körttipitäjä, niin äitini perhe ei tunnustautunut herännäisiksi, vaikkakin niissä piireissä pyörivät jonkin verran. Lukion jälkeen äitini muutti Turkuun opiskelemaan pääaineenaan kemiaa. Siellä hän sai tulla uskoon. Niinä aikoina äidilläni heräsi kiinnostus lähetystyöhön ja hän Jumalalle lupasi lähteä lähetystyöhön jonain päivänä. Muutaman vuoden päästä Marja-Liisa löysi itsensä Jugoslavian aktiosta, jolloin hän sai sydämelleen jugoslavialaiset ihmiset. Siitä seurasi se, että hän haki lähetystyöntekijäkurssille ja pääsi mukaan. Vuonna 1982 äitini lähti lähetystyöhön kommunistiseen Jugoslaviaan Kroatian osatasavaltioon. Kommunismin takia äitini oli siellä ”piilolähetystyössä” ja hän tuli mukamas jatkamaan opiskelujaan farmaseuttisten aineiden parissa, sillä Jugoslaviaan ei saanut tulla lähetystyöntekijöitä. Äitiäni häiritsi tämä pakollinen opiskelu ja hän alkoi rukoilemaan, että enää ei tarvitsisi peittää sitä totuutta, että on oikeasti siellä lähetystyössä. Äiti ei osannut aavistaakaan millä tavalla hän saisikaan rukousvastuksensa...
Isäni Jakov on kotoisin Kroatian Dalmatian maakunnasta pienestä Koprno -nimisestä kylästä. Perheeseen kuului kahdeksan jäsentä. Perheen pääelinkeino oli maatalous. Ukkini pakotti isääni, vanhimpana poikana, sunnuntaisin kirkkoon latinan kieliseen messuun, mistä isäni ei oikein pitänyt, koska hän ei ymmärtänyt mitään messusta. 17 -vuotiaana isä muutti töiden perässä Splitiin kivenhakkaajaksi. Siellä hän yritti löytää katollisesta kirkosta hengellistä ravintoa, mutta se ei tuottanut tulosta. Kerran vahingossa Jakov löysi radioaseman, jossa kerrottiin kroatiankielellä evankeliumia. Se oli ensimmäinen kerta kun isäni kuuli omalla kielellään Raamatun sanaa. Siitä syttyi kipinä, jonka seurauksena monen mutkan kautta isä päättyi Zagrebiin opiskelemaan luterilaiseen teologiseen tiedekuntaan papiksi. Samalla isä alkoi rukoilemaan, että löytäisi itsellensä vaimon, jonka kanssa voisi yhdessä tehdä Jumalan valtakunnan työtä.
Erään kerran äitini esimies pyysi äitiäni menemään mukaan opiskelijailtaan. Niinpä äiti sinne meni ja siellä vanhempani ensimmäistä kertaa kohtasivat. Isä tiesi heti ensi kohtaamisesta, että äitini on se oikea. Äiti taas pyysi Jumalalta kolme mahdottomalta tuntuvaa merkkiä, että onko Jumalan tahto, että hän ja isäni menevät naimisiin. Ja äiti sai ne kaikki kolme merkkiä. Niinpä vanhempani vihittiin Nilsiän kirkossa vuonna 1985. Samalla äidin ei enää tarvinnutkaan pakko-opiskella, sillä Jumala järjesti asian paremmin kuin äitini osasikaan kuvitella.
Olen kahden maan kansalainen
Niin kuin kerroin synnyin Kroatiassa ja perheemme eli siellä peruskouluni loppuun saakka. Säännöllisesti parin kolmen vuoden välein kävimme Suomessa ns. kotimaankausilla. Peruskouluni päädyttyä muutimme Suomeen lukioni ajaksi. Lukion jälkeen vanhempani palasivat Kroatiaan jatkamaan työtä ja mie jäin tänne opiskelemaan. Opiskelujen jälkeen jatkoin Suomessa elämistä. Vaikka nyt asun täällä, niin käyn säännöllisin välein Kroatiassa, sillä kroatialaisuus on yhtä vahva osa minua kuin suomalaisuuskin. Olen kahden maan kansalainen: 75 % suomalainen ja 75 % kroatialainen. Olen 150 % kahden maan sekoitus. Mutta ennen kaikkea olen Taivaan kansalainen, Jumalan lapsi.
Niin kuin kerroin synnyin Kroatiassa ja perheemme eli siellä peruskouluni loppuun saakka. Säännöllisesti parin kolmen vuoden välein kävimme Suomessa ns. kotimaankausilla. Peruskouluni päädyttyä muutimme Suomeen lukioni ajaksi. Lukion jälkeen vanhempani palasivat Kroatiaan jatkamaan työtä ja mie jäin tänne opiskelemaan. Opiskelujen jälkeen jatkoin Suomessa elämistä. Vaikka nyt asun täällä, niin käyn säännöllisin välein Kroatiassa, sillä kroatialaisuus on yhtä vahva osa minua kuin suomalaisuuskin. Olen kahden maan kansalainen: 75 % suomalainen ja 75 % kroatialainen. Olen 150 % kahden maan sekoitus. Mutta ennen kaikkea olen Taivaan kansalainen, Jumalan lapsi.
Kommentit
Lähetä kommentti