”Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa, runsaasti lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jumalan rakkaus on ilmestynyt ja antaa meille kaikki mikä on tarpeen kallisarvoiseen elämään Jeesuksen kanssa ajassa ja iankaikkisuudessa. Tämä päämäärä ja lahja on edessämme joka päivä Jumalan armosta. Jumalan rakkauden lähde antaa ikuisuusnäköalan elämäämme maan päällä. (”Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:20–23)
Murheellisena kerron teille Marjan sairaudesta. 7.10. aamulla Saara herätteli meitä ja minä valmistelin aamupalaa. Yhtäkkiä kuulin Marjan äänen, kun hän nousi sängystä: ”Voi minun päätäni!”. Vein hänet heti ensiapuun ja hän sai ruiskeen ja lääkkeitä sekä määräyksen tulla tarkastukseen kahden päivän päästä. Seuraavana päivänä Marjan vointi oli parempi eikä hän halunnut lähteä tarkastukseen. Hän halusi vain nukkua ja sanoi paranevansa. Kun näin, ettei tilanne mene ohi, kutsuin lauantaina yksityislääkärin kotiin. Marja sai taas lääkettä ja vointi parani. Sunnuntaina Marja joi kahvin ja meni nukkumaan. Minä menin Saaran kanssa hoitamaan pyhäaamun tehtäviä. Marja tuli mukaan jumalanpalvelukseen ja meni heti sen jälkeen nukkumaan. Herätin hänet syömään, mutta hän halusi vain nukkua. Illalla hän joi kahvia ja meni taas nukkumaan. Koko viikon aikana hän söi vain hyvin vähän ja joi litroittain kahvia.
14.10. aamulla vein Marjan sairaalaan. Vasen käsi ja jalka eivät toimineet normaalisti. Tutkimusten jälkeen hänen seuraavana aamuna vietiin ambulanssilla Zagrebiin. Minä ja Saara tulimme omalla autolla. Zagrebin neurologisella klinikalla kuvattiin verisuonet, ja todettiin ne tukkeutuneiksi. Verenpaine heitteli myös. Seuraavana päivänä saimme lääkettä parin suomalaisen lähetin mukana Itävallasta, jolla verenkierto saatiin toimimaan normaalisti. 21.10. Marja leikattiin huipputasoisella laserkoneella ja leikkauksen suoritti kansainvälisen tunnustuksen saanut lääkäri. Marjan vointi on leikkauksen jälkeen kohentunut hyvin ja 24.10. pääsin Saaran kanssa häntä katsomaan.
Saaran kummi järjestää Marjalle paikan kuumille lähteille, jossa hieronnalla ja lämpimillä mineraalivesihoidoilla edistetään paranemista. Lääkärin mukaan Marjan sairaus ei ole hetkessä tullut, vaan pitkän aikavälin kuluessa korkeasta verenpaineesta ja tukkeutuneista verisuonista johtuen.
Olosuhteet ja Marjan sairaus eivät sitä salli, että olisin hänen luonaan sairaalassa. Sotatilanteen vuoksi täällä ovat kaikki vierailut sairaaloissa ja vanhainkodeissa kiellettyjä. Joitakin poikkeuksia nyt on Marjan kohdalla tehty, niin että pääsin häntä katosmaan ja samoin pari lähettiä ovat käyneet hänen luonaan. Siksi olemme Saaran kanssa evankeliumin palvelutyössä Slavonski Brodissa, sillä nyt ihmiset tarvitsevat äärettömän paljon kirkon työntekijöitä.
Evankelinen kirkko on saanut Saksasta Zagrebin kautta avustuksena vaatteita ja ruokaa. Jakelen näitä pakolaisille, pidän jumalanpalvelukset, uskonnonopetuksen ja nuorten tilaisuuden. Vain keskiviikon raamattutunnin olen jättänyt nyt pitämättä. Nyt on otollinen aika kylvää Jumalan Sanan siementä. Monet ihmiset ovat paenneet säilyttääkseen henkensä, jääneet ilman asuntoa, ovat nälkäisiä ja kyyneleet silmissään sekä kyselevät: ”Miksi?”. Jos on olemassa maanpäällinen helvetti, niin se on nyt Balkanilla, jossa villien laumat Serbiasta teurastavat ja tappavat ihmisiä sekä polttavat ja ryöstävät heidän kotinsa.
Jumalan kiitos Saara ja minä olemme terveitä ja voimme hyvin. Meillä menee myös yhdessä hyvin. Me rukoilemme ja valvomme, että meidän rakas Marjamme mitä pikemmin palaisi luoksemme.
”Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.” 2. Joh. 3. näin kirjoitti isäni rukouskirjeessämme Sl. Brodista 10/91.
Murheellisena kerron teille Marjan sairaudesta. 7.10. aamulla Saara herätteli meitä ja minä valmistelin aamupalaa. Yhtäkkiä kuulin Marjan äänen, kun hän nousi sängystä: ”Voi minun päätäni!”. Vein hänet heti ensiapuun ja hän sai ruiskeen ja lääkkeitä sekä määräyksen tulla tarkastukseen kahden päivän päästä. Seuraavana päivänä Marjan vointi oli parempi eikä hän halunnut lähteä tarkastukseen. Hän halusi vain nukkua ja sanoi paranevansa. Kun näin, ettei tilanne mene ohi, kutsuin lauantaina yksityislääkärin kotiin. Marja sai taas lääkettä ja vointi parani. Sunnuntaina Marja joi kahvin ja meni nukkumaan. Minä menin Saaran kanssa hoitamaan pyhäaamun tehtäviä. Marja tuli mukaan jumalanpalvelukseen ja meni heti sen jälkeen nukkumaan. Herätin hänet syömään, mutta hän halusi vain nukkua. Illalla hän joi kahvia ja meni taas nukkumaan. Koko viikon aikana hän söi vain hyvin vähän ja joi litroittain kahvia.
14.10. aamulla vein Marjan sairaalaan. Vasen käsi ja jalka eivät toimineet normaalisti. Tutkimusten jälkeen hänen seuraavana aamuna vietiin ambulanssilla Zagrebiin. Minä ja Saara tulimme omalla autolla. Zagrebin neurologisella klinikalla kuvattiin verisuonet, ja todettiin ne tukkeutuneiksi. Verenpaine heitteli myös. Seuraavana päivänä saimme lääkettä parin suomalaisen lähetin mukana Itävallasta, jolla verenkierto saatiin toimimaan normaalisti. 21.10. Marja leikattiin huipputasoisella laserkoneella ja leikkauksen suoritti kansainvälisen tunnustuksen saanut lääkäri. Marjan vointi on leikkauksen jälkeen kohentunut hyvin ja 24.10. pääsin Saaran kanssa häntä katsomaan.
Saaran kummi järjestää Marjalle paikan kuumille lähteille, jossa hieronnalla ja lämpimillä mineraalivesihoidoilla edistetään paranemista. Lääkärin mukaan Marjan sairaus ei ole hetkessä tullut, vaan pitkän aikavälin kuluessa korkeasta verenpaineesta ja tukkeutuneista verisuonista johtuen.
Olosuhteet ja Marjan sairaus eivät sitä salli, että olisin hänen luonaan sairaalassa. Sotatilanteen vuoksi täällä ovat kaikki vierailut sairaaloissa ja vanhainkodeissa kiellettyjä. Joitakin poikkeuksia nyt on Marjan kohdalla tehty, niin että pääsin häntä katosmaan ja samoin pari lähettiä ovat käyneet hänen luonaan. Siksi olemme Saaran kanssa evankeliumin palvelutyössä Slavonski Brodissa, sillä nyt ihmiset tarvitsevat äärettömän paljon kirkon työntekijöitä.
Evankelinen kirkko on saanut Saksasta Zagrebin kautta avustuksena vaatteita ja ruokaa. Jakelen näitä pakolaisille, pidän jumalanpalvelukset, uskonnonopetuksen ja nuorten tilaisuuden. Vain keskiviikon raamattutunnin olen jättänyt nyt pitämättä. Nyt on otollinen aika kylvää Jumalan Sanan siementä. Monet ihmiset ovat paenneet säilyttääkseen henkensä, jääneet ilman asuntoa, ovat nälkäisiä ja kyyneleet silmissään sekä kyselevät: ”Miksi?”. Jos on olemassa maanpäällinen helvetti, niin se on nyt Balkanilla, jossa villien laumat Serbiasta teurastavat ja tappavat ihmisiä sekä polttavat ja ryöstävät heidän kotinsa.
Jumalan kiitos Saara ja minä olemme terveitä ja voimme hyvin. Meillä menee myös yhdessä hyvin. Me rukoilemme ja valvomme, että meidän rakas Marjamme mitä pikemmin palaisi luoksemme.
”Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.” 2. Joh. 3. näin kirjoitti isäni rukouskirjeessämme Sl. Brodista 10/91.
Kommentit
Lähetä kommentti