Siirry pääsisältöön

3889.9 - Äidin oma kertomus sairastumisestaan

”Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niiden paljous on suurempi, kuin luetella taidan.” Ps. 40:6.

Jumalan ihmeteot ovat olleet meille ihmettelemisen ja kiitoksen aiheet monella tavalla tämänkin syksyn aikana. Kuten mieheni viime kiertokirjeessä kertoi, sairastuin vakavasti verisuonen puhjetessa päästäni lokakuun alkupuolella. Lojuin vielä 7 pv kotonani, kun lääkärit eivät täällä osanneet ottaa niin vakavasti sairauttani. Sitten minut vietiin leikkaukseen Zagrebiin, missä jouduin olemaan 3 viikkoa. Ihmeellistä oli kokea täällä sairaalassa sota-ajan myllerryksissä Jumalan läsnäoloa ja lohdutusta. Suurta rohkaisua minulle toi myös se, että nukuttamissa minut leikkaukseen todennäköisesti näin ”unta”, että tämän sairaalan ja potilaiden puolesta paljon rukoiltiin ja täällä sai myös vapaasti todistaa Jeesuksesta, sekä Slavonski Brod ja Jakov olivat paljon lähempänä sairaalaa kuin olivatkaan. Kiitos Sinulle esirukouksistasi: leikkaus meni hyvin, loppupuolella sain kertoa huonetovereilleni ja joillekin hoitajilleni Jeesuksesta. Jakov, Saaran kummi, piispan vaimo ja pari lähettiä vierilaivat usein luonani (vaikka vierailut ovat sodan takia kiellettyjä) ja huolehtivat kaikesta, mitä tarvitsin täällä.

Sen jälkeen Jakov ja Saara veivät minut Varaždinin kuumille lähteille 10 pv kuntoutukseen. Kuntoutustani häiritsivät monet kerrat ilmahälytykset, jolloin meidän piti olla kellarissa. Sitä vastoin siellä oli paljon aikaa tarinoida ihmisten kanssa ja yllättävää oli, että siellä täällä löytyi niitä, jotka olivat kiinnostuneet todella uskonasioista, joille sain antaa jotain hengellistä kirjallisuutta luettavaksi. Kun Saara lähti isänsä kanssa Slavonski Brodiin jatkamaan työtä, häntä jäi vaivaamaan yksi asia. Heti aamupalan syötyään hän pyysi isäänsä, että soitetaan äidille. Jo klo 7 soi puhelin ja kuulen, kun hento lapsen ääni kysyy; ”Miten sinä voit, minun rakas äitini?”. Ja perään: ”Onko sinun tukka kasvanut? Miten minulla on pidempi tukka kuin sinulla?”. Siinä olikin selittämistä, että tyttö sai häntä tyydyttävän vastauksen. ...

Minun sairaalassa ollessani Jakovilla oli rankat ja työntäyteiset päivät. Aamuyöstä hän valmisteli jumalanpalvelukset ja kaikki muut opetustunnit ja puheet. Aamupäivällä tuli pakolaisia kymmenittäin. Jossain välissä hänen piti Saaralle ja itsellensä keksiä jotain syömistä. Iltapäivät kuluivat sairaiden luona ja vierailuilla tai sitten vieraita tuli myös kotiin. Sitten hänellä oli myös huoli minun paranemisesta ja ajoi Saaran kanssa katsomaan minua Zagrebiin moneen kertaan (noin 400 km sivu, normaalisti olisi vain 200 km, jos ei olisi sotaa). Joka kerta hän lastasi autonsa täyteen avustuksia pakolaisille Zagrebista, vaikka niitä onkin muutaman kerran kuorma-autoilla tänne tuotu. Lauantaina oli hautajaispäivä ja sunnuntaina jumalanpalvelus, pyhäkoulu lapsille ja nuorten opetusilta.”
kirjoittaa äitini 12/91 kirjeessä kotoamme Sl. Brodista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kroatialainen joulu

Kroatialainen joulu on täynnä erillaisia tapoja ja perinteitä. Joulu on kristillinen pyhä joka on Kroatian kansalle erittäin tärkeä osa kulttuuriperintöä. Myös roomalaiskatollisuus on ollut ja vieläkin on vahvana vaikuttajana jouluperinteissä. Tässä blogitekstissä pääset kurkstamaan millainen se oli joskus ja millainen se on nykyään. Lisäksi lopussa kerron millainen joulu meidän perheellä oli tänä vuonna. Lahjojen antamistapa Joulujuhlien valmistelut alkavat lahjojen antamisilla. Kroatiassa on tapana, että pyhän Nikolauksen päivän (6.12.) vastaisena yönä lapset jättävät saappaansa ikkunalaudalle. Yön aikana Nikoaus jättää saappaisiin kilteille lapsille karkkeja ja taas tuhmille lapsille saappaisiin ilmestyvät vain vitsat, jotka sinne jättää Nikolauksen avustaja Krampus (joka kuvaa pahaa henkea tai paholaista). Nykyään lahjoja annetaan myös jouluna, joten lapset saavat kahdesti joulukuussa lahjoja. Aikoinaan perinteinen kroatialainen joululahja oli koristeltu omena, jonka pojat antoi

Kroatialaisten ruokien pikakatsaus

Luvassa on pieni sukellus kroatialaiseen ruokamaailmaan. Maukkaita lukuhetkiä! :) Tässä on etelä rannikon tunnetuin savustettu ilmakuivattu kinkku - pršut. Se on voimakkaasti suolainen, mutta erittäin hyvä.  Itäisessä Kroatiassa tehdään paljon kotitekoisia makkaroita. Tämä kulen on ehdottomasti suosituin ja tulinenkin. Kroatian tunnetuin juusto on Paški sir, se on tehty lampaan maidosta perinteisin keinoin. Sarma. Siinä on särmää. Kyseessä on keittämällä valmistettu hapankaalikääryle, jossa on jauhelihaa ja riisiä. Tämä on yksi mun suosikkiruoista. Musta risotto ei kuulu mun herkkulistalle, mutta monet tykkäävät siitä (kuten minun vanhemmat). Sen musta väri tulee mustekalan musteesta. Grillaamalla paistettua lampaan lihaa... Voiko olla sen parempaa? Mureaa hyvin maustettua lihaa, pehmeitä uuniperunoita ja tomattikurkkusalaattia... Tämä on ehdottomasti mun suosikki. Varma valinta on purica s mlincima eli kalkkunaa ja kroatialaista kotitekoista pastaa. Siitä tyk

Tunnetko naapurisi?

Ovet vierekkäin Havahduin tällä viikolla siihen, että suomalaiset eivät tunne naapureitaan kovin hyvin. Emme edes tiedä lähinaapurin etunimeä puhumattakaan mistää muusta. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Lähinaapureistani tiedän vain todella vähän. Tiedän lähinaapureistani vain seuraavat asiat: yhden naapurin ammatin, toisen naapurin muun maan kansalaisuuden ja kolmannen naapurin lemmikkikoiran nimen. Ja siihen se jää. Se on järkyttävää, sillä olen asunut heidän naapurina jo yli 2,5 vuotta, enkä vieläkään ole oppinut tuntemaan heitä. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kun kohdataan, vaan moikataan. That's it. Kroatiassa asia on täysin päinvastainen. Siellä tunnetaan naapurit todella hyvin. Mm. Kroatiassa tiedetään milloin on minkäkin naapurin syntymäpäivä ja ketkä ovat hänen sukulaiset, missä naapuri on töissä ja kenen kanssa hän viettää aikaansa, mikä on naapurin lempiruoka ja mikä on hänen paha tapansa. Siellä jopa tiedetään enemmänkin, kuin mitä naapuri itse tietää itsest